Arvopapereiden myynti- ja hallinnointituottojen merkitsemisestä liikevaihtoon

1. Hakemus

Hakija ( - - - ) on vuoden 2002 lopussa jakautumalla muodostettu osakeyhtiö, jonka yhtiöjärjestyksen mukaisena toimialana on omistaa ja hallita kiinteistöjä ja arvopapereita sekä käydä niillä kauppaa.

Käytännössä yhtiö hallitsee kahta toimitilarakennusta, joita se vuokraa jakautumisessa muodostetulle toiselle osakeyhtiölle sekä tämän tytäryhtiölle. Hakijayhtiön ja vuokralaisten välillä ei vallitse konsernisuhdetta. Vuokraustoiminnasta saadut nettotuotot vuonna 2003 olivat 60 100 euroa. Lisäksi yhtiöllä on sijoitustarkoituksessa hankittuja pörssiarvopapereita, joiden hallinta-aika vaihtelee keskimäärin puolesta vuodesta puoleentoista vuoteen. Vuoden 2003 lopussa näitä arvopapereita oli 16 eri yhtiöstä, ja niistä saadut luovutusvoitot sekä osingot olivat yhteensä suunnilleen kiinteistöjen nettovuokratuottojen suuruiset.

Hakija tiedustelee, voidaanko sen liikevaihtoon kirjata kiinteistöstä saatujen vuokratuottojen lisäksi myös hakijan omistamien pörssiarvopapereiden myyntituotot sekä niistä saadut osingot.

2. Lausunnon perustelut

2.1. Kirjanpitolaki.

Kirjanpitolain (1336/1997, jäljempänä KPL) 4:1 §:n mukaan liikevaihtoon luetaan kirjanpitovelvollisen varsinaisen toiminnan myyntituotot, joista on vähennetty myönnetyt alennukset sekä arvonlisävero ja muut välittömästi myynnin määrään perustuvat verot. Liikevaihdon määritelmä perustuu neljännen yhtiöoikeudellisen direktiivin (tilinpäätösdirektiivi) 28 artiklaan.

2.2. Kirjanpitolautakunnan aikaisemmat lausunnot.

Vaikka vuoden 1973 kirjanpitolaki ei sisältänyt liikevaihdon määritelmää, sen voimassaoloaikana annettu kirjanpitolautakunnan lausunto KILA 1306/1994 perustui tilinpäätösdirektiivin 28 artiklaan. Lausunnon mukaan liikevaihtoon tuli merkitä kirjanpitovelvollisen varsinaisesta toiminnasta saadut tuotot. Varsinainen toiminta oli yrityksen tarkoitusta toteuttavaa jatkuvaa ja suunnitelmallista tuotteiden tai palveluiden yleensä voitolliseksi tarkoitettua myyntitoimintaa. Varsinaiseksi toiminnaksi oli katsottava myös toiminta, joka on tosiasiallisesti vakiintunut kirjanpitovelvollisen varsinaiseen toimintaan liittyväksi, vaikka ei sitä alunperin ole ollut. Lautakunta totesi myös, että vakiintuneen käytännön mukaista on ollut lukea kaikki vaihto-omaisuudesta saadut vastikkeet liikevaihtoon.

2.3. Kirjanpitolautakunnan kannanotto.

Liikevaihtoon kuuluvien tuottojen ja muiden tuottojen välistä rajanvetoa on käytännössä mahdotonta määritellä yleispätevästi, sillä kyse on viime kädessä aina tapauskohtaisesta arvioinnista. Tämän vuoksi kirjanpitolautakunta katsoo tarkoituksenmukaiseksi olla ottamatta suoraa kantaa hakijan esittämään yksityistapaukseen, vaan tarkastelee esitettyjä kysymyksiä yleisemmällä tasolla.

2.3.1 Varsinaisen toiminnan ja muun toiminnan välinen rajanveto.

KPL 4:1 § edellyttää, että liikevaihtoon luetaan ainoastaan varsinaisen toiminnan tuotot. On huomattava, että varsinainen toiminta ei välttämättä kata kaikkea sitä, mitä yhtiöjärjestys, yhtiösopimus tai muut säännöt kirjanpitovelvolliselle sallivat. Näihin asiakirjoihin sisältyvien toimialamäärittelyjen merkitys on ensi sijassa yhtiöoikeudellinen, joskin niistä on apua kirjanpidollisessa rajanvedossa varsinaisen toiminnan ja muun toiminnan tuottojen välillä.

Kun kyse on tavanomaisesta tavaroiden tai palvelujen myynnistä, ei ongelmia yleensä synny.

Kun yrityksen toimialana on toimitilojen vuokraus, tästä toiminnasta saadut vuokratuotot merkitään sen liikevaihtoon varsinaiseen suoritetuotantoon kuuluvana eränä. Jos taas kyseessä on muuta palvelutoimintaa harjoittavan yrityksen ylimääräisen toimistotilan vuokraus ulkopuoliselle, vuokratuotot merkitään ensisijaisesti liiketoiminnan muihin tuottoihin. Jälkimmäisessäkin tapauksessa toiminta tosin saattaa jatkuessaan ja erityisesti laajentuessaan muodostua sen laajuiseksi, että kyseessä on - ilman yhtiöjärjestyksessä olevaa toimialamääritelmääkin - liikevaihtoon luettava varsinainen toiminta.

Jos pidättäydytään vuokraustoimintaa koskevassa esimerkkitapauksessa, voidaan selvyyden vuoksi todeta, että tällaisesta toiminnasta saadut tuotot eivät yleensä täytä satunnaisilta tuotoilta KPL 4:2 §:ssä edellytettyjä vaatimuksia.

Ne voivat olla tavanomaisesta toiminnasta poikkeavia ja olennaisiakin, mutta eivät yleensä kertaluonteisia. Lainkohdan perustelutekstissä (HE 173/1997 vp, s. 19) todetaan pykälän muotoilulla tavoitellun mahdollisimman suppeaa tulkintaa.

2.3.2 Arvopapereista saadut tuotot.

Arvopapereiden kirjanpidollisen käsittelyn kannalta on olennaista, missä tarkoituksessa ne on hankittu. Jos kyseessä on KPL 4:3 §:ssä tarkoitettu pitkäaikaiseksi - ts. useammaksi tilikaudeksi - tarkoitettu sijoitus, se merkitään taseen pysyvien vastaavien sijoitusten asianomaiseen erään. Esimerkiksi sijoitustarkoituksessa hankitut pörssiosakkeet merkitään yleensä tällöin sijoitusten alaerään "Muut osakkeet ja osuudet". Jos taas kyseessä on lyhytaikaiseksi tarkoitettu sijoitus, tällaiset osakkeet merkitään vaihtuviin vastaaviin joko rahoitusarvopaperien alaerään "Muut osakkeet ja osuudet" tai vaihto-omaisuuden alaerään "Muu vaihto-omaisuus". Ensin mainitussa tilanteessa on yleensä kyse kassavarojen hallinnasta ja jälkimmäisessä varsinaiseen toimialaan luettavasta arvopaperikaupasta.

Pääsääntöisesti arvopapereista saatuja tuottoja käsitellään tilinpäätöksessä

rahoitustuottoina. Tuloslaskelmassa pörssiosakkeista saadut osingot ja myyntivoitot esitetään tyypillisesti rahoitustuottojen alaerässä "Tuotot muista pysyvien vastaavien sijoituksista" tai "Muut korko- ja rahoitustuotot". Ainoastaan vaihto-omaisuuteen luettavista arvopapereista saadut

myyntituotot, osingot, yhtiöveron hyvitykset ja muut vastaavat tuotot voidaan lukea kirjanpitovelvollisen liikevaihtoon.

Arvopapereiden käsittely vaihto-omaisuutena puolestaan edellyttää, että arvopaperikauppa voidaan katsoa kirjanpitovelvollisen varsinaiseksi liiketoiminnaksi. Erityisesti arvopaperikaupan ollessa kyseessä yhtiöjärjestyksen tai muun vastaavan asiakirjan toimialalausekkeen sisällölle ei tule antaa liiallista painoarvoa. Esimerkiksi osakeyhtiöiden yhtiöjärjestysten toimialapykäliin sisällytetään yleisesti arvopapereiden hallinta ja kaupankäynti niillä ilman, että tästä muodostuu tai on tarkoituskaan muodostua yhtiöiden varsinaista liiketoimintaa. Toisaalta arvopaperikauppaan keskittynyt kirjanpitovelvollinen voi luonnollisesti hankkia osakkeita muuhun kuin kaupankäyntitarkoitukseen, jolloin niitä ei myöskään sisällytetä kaupankäyntisalkkuun. Kirjanpitolautakunta katsookin varsinaisen liiketoiminnan ja muun toiminnan välisen rajanvedon edellyttävän tapauskohtaista kokonaisarviointia, jossa tulee ottaa huomioon sen muodollisjuridinen toimiala, tästä mahdollisesti riippumaton tosiasiallinen liiketoiminta sekä viime kädessä hankittujen arvopapereiden käyttötarkoitus.

Kirjanpitolautakunta toteaa jo edellä esittämäänsä viitaten, että myöskään arvopapereista saadut tuotot eivät yleensä täytä satunnaisilta tuotoilta KPL 4:2 §:ssä vaadittuja tiukkoja edellytyksiä.

Liiketoiminnan muu tuotto puolestaan voidaan määritelmällisesti katsoa liikevaihtoon ja satunnaisiin tuottoihin kuulumattomaksi tuottoeräksi, joka ei myöskään kuulu rahoitustuottoihin. Siksi arvopapereista saatujen tuottojen käsittely liiketoiminnan muina tuottoina tuloslaskelmassa ei ole lautakunnan mielestä hyvän kirjanpitotavan mukaista.

3. Kirjanpitolautakunnan lausunto

Ainoastaan vaihto-omaisuuteen kuuluvien arvopapereiden myyntituotot, yhtiöveron hyvitykset, osingot ja muut vastaavat tuotot voidaan lukea kirjanpitovelvollisen liikevaihtoon. Arvopapereiden käsittely vaihto-omaisuutena puolestaan edellyttää, että arvopaperikauppa voidaan katsoa kirjanpitovelvollisen varsinaiseksi liiketoiminnaksi. Varsinaisen liiketoiminnan ja muun toiminnan välinen rajanveto edellyttää tapauskohtaista kokonaisarviointia, jossa tulee ottaa huomioon yhtiöjärjestyksessä, yhtiösopimuksessa tai muussa vastaavassa asiakirjassa määritelty toimiala, tästä mahdollisesti riippumaton tosiasiallinen liiketoiminta sekä viime kädessä hankittujen arvopaperien käyttötarkoitus. Vaihto-omaisuusarvopapereille on ominaista, että ne on hankittu liiketoiminnan muodossa tapahtuvaa myyntitarkoitusta varten.

Jos kyseessä on rahoitusarvopaperi tai pysyvien vastaavien sijoituksiin kuuluva arvopaperi tai ylipäänsä muu kirjanpitovelvollinen, vastaavat tuottoerät merkitään lähtökohtaisesti rahoitustuottoihin. Myyntituottojen sijasta rahoitustuottoihin merkitään kuitenkin mahdollinen myyntivoitto ja vastaavasti rahoituskuluihin mahdollinen myyntitappio. Arvopapereista saatujen tuottojen tai myyntivoiton lukeminen liiketoiminnan muihin tuottoihin ei ole hyvän kirjanpitotavan mukaista.

Sama koskee arvopapereiden myyntitappion merkitsemistä liiketoiminnan muihin kuluihin.