Numero
2135
Asiasanat
myyntisaaminen | alaskirjaus| luottotappio| perintä

1 Hakemus

Hakija (--, jäljempänä ”hakija”) pyytää lausuntoa myyntisaamisten alaskirjausedellytyksistä tilanteissa, joissa kirjanpitovelvollinen ei voi tai ei halua toteuttaa perintätoimia myyntisaamisen kotiuttamiseksi. 

Taustaksi hakija kertoo seuraavia käytännön esimerkkitilanteita, joissa myyntisaamisten perimistä ei voida tai haluta toteuttaa:

1) Kirjanpitovelvollisen myyntisaamiset koostuvat useista pienistä eristä. Koska perintätoimet aiheuttavat aina kustannuksia, näitä ei välttämättä ole taloudellisesti järkevää lähteä perimään yksittäisten saamisten ollessa pieniä, vaikka kokonaissumma olisikin olennainen.
2) Pakotelainsäädännön alaiset myyntisaamiset. Velallisella voi olla maksukykyä ja -halua, mutta pakotteiden vuoksi myyntisaamisen maksaminen ei käytännössä onnistu.
3) Pitkäaikainen sopimussuhde, jonka aikana jokin myyntilaskuista jää maksamatta. Kirjanpitovelvollinen ei halua lähteä perimään saatavaa sopimuskumppanilta, vaan mieluummin ottaa luottotappion itselleen.
4) Kirjanpitovelvollinen on voinut tehdä ostajan kanssa sopimuksen, jonka mukaan sopimukseen liittyvät mahdolliset riidat ratkaistaan niin sanottuja vaihtoehtoisia riidanratkaisumenetelmiä käyttäen. Sopimukseen on saatettu esimerkiksi kirjata, että mahdolliset riidat ratkaistaan välimiesmenettelyssä. Mikäli ostaja esimerkiksi riitauttaa saamisen perusteen tai määrän, kirjanpitovelvollinen ei tällöin hyödynnä vapaaehtoisen eikä oikeudellisen perinnän keinoja, vaan mahdollisten keskinäisten neuvottelujen jälkeen osapuolet päätyvät välimiesmenettelyyn riidan ratkaisemiseksi. Tällöin saattaa tulla tarve myyntisaamisen alaskirjaukseen ilman perintätoimia.

2 Säännökset

2.1 Kirjanpitolain (1336/1997; KPL) 5:2.1:n 1 kohta edellyttää, että ”[t]aseeseen merkitään saamiset nimellisarvoon, kuitenkin enintään todennäköiseen arvoon.” Siten nimellisarvon ja sitä alemman todennäköisen arvon välinen erotus on yhtäältä vähennettävä asianomaisen saamiserän tasearvosta ja toisaalta merkittävä tuloslaskelmaan vähennyseräksi. Näin tulee toimia tilinpäätöstä laadittaessa, vaikka arvonalentuminen tulisi tietoon vasta tilikauden päättymisen jälkeen.

2.2 Mainittu lainkohta ilmentää osaltaan yleistä varovaisuusperiaatetta (KPL 3:3.1 kohta 4), joka on perustavanlainen jokaisen tase-erän arvostuksessa eli kun päätetään, mihin rahamäärään erä merkitään tilinpäätökseen. Varovaisuusperiaate ilmenee esimerkiksi lausunnosta KILA 1996/2019, jossa edellytettiin arvioitavan, ”onko asianomaisen metsäkiinteistön vastainen tulontuottamiskyky alentunut siitä, mikä oli sen hankintameno (tai hankintakautta myöhemmin taseen merkitty hankintamenoa alempi jäännösarvo).

2.3 KPL 5:16 edellyttää aiemmin tehdyn mutta sittemmin aiheettomaksi osoittautuneen myyntisaamisen arvonalennuksen palauttamista.

3 Kirjanpitolautakunnan aiemmat kannanotot 

3.1 Lautakunta on ohjeistanut myyntisaamisten arvostamista ja merkitsemistä tilinpäätöksen lausunnossaan KILA 1827/2008 seuraavasti:

3.2 Velvoite myyntisaamisen alaskirjaamiseen juontuu näin kirjanpitovelvollisen omasta perustellusta arviosta siitä, jääkö saamista vastaava maksusuoritus saamatta asiakkaalta. Jos todennäköisyys on vähintään 50 %, tulee arvonalennus tehtäväksi, jolloin on kirjauksen perusteeksi laadittava sisäinen tosite, josta ilmenee, mistä on aiheutunut tarve alaskirjaamiselle.

3.3 Yleisohjeessa 31.10.2017 arvonlisäverosta on annettu esimerkein ohjeistusta tilanteista, joilla on mahdollisesti merkitystä todennäköisyysarvion kannalta (kohta 4.3.4): ”Arvonalentamisen perustana voi olla esimerkiksi velallisen konkurssi, hakeutuminen saneerausmenettelyyn, tulokseton perintä ja siihen liittyvä tieto velallisen maksukyvyttömyydestä tai velallisen osoitteen muuttuminen tuntemattomaksi.” 

3.4 Mahdollisten perintätoimien myötä kirjanpitovelvolliselle voi syntyä parempi käsitys siitä, millä todennäköisyydellä asiakas tulee suorittamaan maksun. Perintätoimi ei kuitenkaan sinänsä ole edellytys alaskirjaukselle. Kuten lausunnossa KILA 2072/2024 todetaan, ”[a]laskirjattava määrä tulee merkitä tilikauden tuloslaskelmaan riippumatta siitä, onko saamisen perusteella ryhdytty perintätoimiin.”

4 Lausunto

4.1 Lähes kaikkiin myyntisaamisiin liittyy jonkinasteista epävarmuutta. Jos kirjanpitovelvollinen arvioi epäolennaiseksi riskin siitä, että saaminen jää suoritusta vaille, kyse on liiketoiminnassa tavanomaisesta yritysriskistä, josta ei ole tarpeen informoida erikseen tilinpäätöksessä. 

4.2 Luottotappion todennäköisyyden arviointia ja siihen perustuvia kirjanpitomenettelyitä on ohjattu lausunnossa KILA 1827/2008, jonka mukaista jäsennystä lautakunta pitää edelleen tarkoituksenmukaisena. 

4.3 Lautakunta korostaa, että yleisohjeen 31.10.2017 mukaiset esimerkkitilanteet eivät itsessään ole peruste alaskirjaukselle vaan velvollisuus arvonalennuksen tekemiselle juontuu kirjanpitovelvollisen todennäköisyysarviosta lausunnon KILA 1827/2008 mukaisesti. 

4.4 Se, miten KPL 5:2.1:n 1 kohdan mukaista alaskirjausta käsitellään kirjanpitovelvollisen verotuksessa, kuuluu verolainsäädännön alaan, jonka osalta kirjanpitolautakunnalla ei ole toimivaltaa.