Lausunto eräistä vakuutusyritysten tilinpäätöksiä koskevista asetusluonnoksista

1. Lausuntopyynnöt

Sosiaali- ja terveysministeriö on pyytänyt kirjanpitolautakunnalta lausuntoa kahdesta asetusluonnoksesta, jotka liittyvät eduskunnassa käsiteltävänä olevaan hallituksen esitykseen vakuutusyhtiölain muuttamisesta:

1. STM:n asetus vakuutusyrityksen tilinpäätöksestä ja konsernitilinpäätöksestä, sekä

2. STM:n asetus rahoitusvälineiden, sijoituskiinteistöjen, biologisten hyödykkeiden ja eräiden muiden sijoitusten merkitsemisestä vakuutusyrityksen tilinpäätökseen ja konsernitilinpäätökseen.

2. Lausunto

2.1.  Yleiset kommentit

Kirjanpitolautakunta on pitänyt finanssisektorin tilinpäätösnormeja arvioidessaan tärkeänä, että erot yleiseen kirjanpitolainsäädäntöön minimoidaan. Eroavaisuuksille on löydettävä selkeä toimialakohtainen perusta, ja niiden tulee myös olla Suomea kansainvälisesti velvoittavien säännösten mukaisia. Vakuutussektoria koskevassa tilinpäätösnormistossa on edelleen joitakin kansallisia kirjanpitokäytäntöjä, jotka koskevat vain vakuutustoimialaa. Yleensä niitä on perusteltu ”vakuutustoiminnan erityisluonteella”, mikä jää kovin yleiselle tasolle. Kansainvälisen tilinpäätösnormiston yhdenmukaistuessa kiihtyvällä vauhdilla tällaiset yksilöimättömät perustelut eivät ole kestäviä. Voidaan esimerkiksi kysyä, liittyykö käyvän arvon määrittämisen pääperiaatteisiin vakuutustoiminnan osalta sellaisia seikkoja, jotka edellyttävät kirjanpitolain kanssa päällekkäistä tai poikkeavaa alan erityissääntelyä.  

Lausunnossa on oletettu, että voimassaolevan tilinpäätösasetuksen 13a §:n edellyttämä selvitys vakuutusyrityksen olennaisista riskeistä ja niiden hallinnasta tulee antaa ehdotetun uuden vakuutusyhtiölain säännösten nojalla. Jos näin ei kuitenkaan ole, tulee tämä vaatimus säilyttää asetuksessa, koska kyse on merkittävän tärkeästä asiasta sekä toimialan että yleisten tilinpäätösperiaatteiden kannalta.

2.2.  STMA vakuutusyrityksen tilinpäätöksestä ja konsernitilinpäätöksestä

Kirjanpitolautakunnan käsityksen mukaan tulisi yleisesti välttää tilannetta, jossa tietyn toimialan erityislainsäädäntöön sisällytetään yleislainsäädännön kanssa päällekkäistä sääntelyä. Tämä tekee usein säännöksistä tarpeettoman raskaita, se saattaa myös aiheuttaa tulkintaongelmia, etenkin tilanteissa, joissa säännösten sisältö ei ole täysin toisiaan vastaava. Se myös tarpeettomasti lisää lainsäädännön ylläpitotyötä esimerkiksi uusia direktiivivaatimuksia täytäntöönpantaessa.  Tämän johdosta lautakunta ehdottaa, että 6 § rahoituslaskelma muutetaan siten, että siinä ainoastaan viitataan sisällöltään vastaavaan KPA 2:1 §:ään eikä toisteta säännöksen sisältöä. Samalla perusteella myös asetusluonnoksen 13 § omistukset muissa yrityksissä, ehdotetaan muutettavaksi vastaavasti siten, että ainoastaan toimialan spesifit säännökset säilytetään säännöstekstissä. Tämä on myös asetuksen sisäisen logiikan kannalta johdonmukaista, sillä asetuksessa on pääsääntöisesti esitetty ne vaatimukset ja poikkeukset, jotka eivät vastaa yleislainsäädäntöä.

Taloudellista kehitystä kuvaavista tunnusluvuista ja tiedoista säädetään 11 §:ssä. Kirjanpitolautakunnan näkemyksen mukaan kuvatunlaiset tunnusluvut on luontevinta ilmoittaa säännöksessä ehdotetun (liitetiedot) sijaan toimintakertomuksessa, jossa direktiivisääntely velvoittaa ilmoittamaan muutenkin toiminnan kannalta olennaisia taloudellisia tunnuslukuja.  Lisähuomiona lautakunta esittää lisättäväksi pykälään oman pääoman tuotto –tunnusluvun. Kirjanpitolautakunnan toimintakertomuksen laatimista koskevan yleisohjeen 12.9.2006 (2.9 luku) mukaan oman pääoman tuotto –tunnusluku esitetään toimintakertomuksessa.

2.3  STMA rahoitusvälineiden, sijoituskiinteistöjen, biologisten hyödykkeiden ja eräiden muiden sijoitusten merkitsemisestä vakuutusyrityksen tilinpäätökseen ja konsernitilinpäätökseen

Kirjanpitolautakunnan käsityksen mukaan vakuutusyritysten tiettyjen omaisuuserien arvostamisesta annettavan erillisen asetuksen tarpeellisuus tulisi harkita uudelleen. Rahoitusvälineiden arvostamisesta ei ole tarpeen säätää erikseen vakuutusyritysten osalta, koska toiminnan erityisluonteesta johtuvia perusteita ei ole. Tarkoituksenmukaista on järjestää asia tarpeellisilla viittauksilla kauppa- ja teollisuusministeriön rahoitusvälineiden arvostamista koskevaan asetukseen (1315/2004). Kirjanpitolautakunnan käsityksen mukaan ei ole myöskään perusteltua, että biologisten hyödykkeiden arvostusta koskevia erillissäännöksiä voidaan soveltaa ainoastaan vakuutustoimialan yrityksissä. Perustelumuistion mukaan näitä säännöksiä ei ole käytännössä sovellettu.

Näillä perusteilla kirjanpitolautakunta esittää, että näistä erillissäännöksistä luovutaan. Erillinen asetus jää näin ollen tarpeettomaksi, kun sijoituskiinteistöjen arvostamista koskevat vakuutustoimialalla perustellut mahdolliset erillissäännökset voidaan sijoittaa tilinpäätöstä koskevaan ministeriöasetukseen.