Lausunto Finanssivalvonnan rahoitus- ja vakuutustoimialaa koskevista määräysluonnoksista

Finanssivalvonnan rahoitus- ja vakuutustoimialaa koskevista määräysluonnoksista kirjanpitolautakunta toteaa pyydettynä lausuntona seuraavan.

Kirjanpitolautakunta pitää hyvänä kehityksenä vakuutus- ja rahoitussektorin kirjanpitosäännösten lähentämistä kohti yleisiä kirjanpitonormeja. Lautakunta on pitänyt tärkeänä finanssisektorin tilinpäätösnormeja arvioidessaan, että erot yleiseen kirjanpitolainsäädäntöön minimoidaan: eroavaisuuksille on löydettävä selkeä toimialakohtainen peruste, ja niiden tulee myös olla Suomea kansainvälisesti velvoittavien säännösten mukaisia.

Yleiskommenttina lautakunta esittää harkittavaksi, olisiko hyödyllistä, että tulevaisuudessa, mahdollisuuksien mukaan, yhdistettäisiin rahoitus- ja vakuutussektorin määräykset. Tämä saattaisi olla omiaan edistämään sektorikohtaisten tilinpäätössäännösten luontevaa yhdentämistä. Samalla myös finanssikonglomeraatit, joissa on kummankin toimialan yrityksiä, löytäisivät helposti konsernisääntelyn yhdestä lähteestä. Yhdentämisen myötä toimialakohtaiset erot kävisivät myös selkeästi ilmi, ja eroavuuksien perusteet tulisivat tällöin käyttäjien saataville. 

Merkittävä osa vakuutusyhtiölain erillisistä tilinpäätössäännöksistä on kumottu. Kumottujen säännösten sijaan sovelletaan kirjanpitolain säännöksiä. Siten siltä osin kuin on kyse yleisen kirjanpitosäännöstön tulkinnasta taikka tarkemmasta ohjeistamisesta, on lautakunnan mielestä perustelua hakea johtoa yleisistä hyvän kirjanpitotavan periaatteista ja käytänteistä, jottei perusteetonta toimialakohtaista eriytymistä tapahdu.

Kirjanpitolautakunnan käsityksen mukaan vakuutussektorin määräysluonnoksessa lakisääteistä eläketurvaa tarjoavien laitosten tilinpäätöstietojen yhdistelemistä koskeva kohta tulisi muuttaa vastaamaan vuoden 2016 alusta voimaan tulleen vakuutussäännöstön sisältöä siten, että kategorinen yhdistelykielto poistetaan muuttuneiden säännösten vastaisena.

Kirjanpitolautakunta toteaa, että määräysluonnoksessa rahoitussektorin kiinteistöjen käyvän arvon käsittelyä koskevat säännökset eivät kaikilta osin ole yhtenevät yleiseen kirjanpitosääntelyyn, jossa niiden osalta on viitattu IFRS-säännöksiin. Lautakunta toteaa käsityksenään, että kirjanpitolain (1336/1997) uusi 2 luvun 5 b § ei edellytä, että sijoituskiinteistöjen arvonmuutokset merkittäisiin suoraan taseen käyvän arvon rahastoon. Lainkohdan pääsääntö on IFRS-säännöstön mukainen menettely. Määräysluonnosta voidaan lautakunnan mielestä siten muuttaa tätä vastaavaksi, mikäli FIVA katsoo sen tarkoituksenmukaiseksi.  Määräysluonnos poikkeaa IFRS-säännöstöstä, jonka mukaan sijoituskiinteistöjen osalta ei sovelleta oman pääoman käyvän arvon rahastoon suoraan merkittäviä arvonmuutosmenettelyjä - koska niitä ei yleensä pidetä rahoitusvälineinä - vaan muutokset käsitellään tuloslaskelmassa tulosvaikutteisesti. Mikäli FIVA kuitenkin pitäisi perusteltuna menettelyä, jonka perusteella luottolaitokset käsittelevät sijoituskiinteistöjä eri tavalla kuin muut kirjanpitovelvolliset, jotka valitsevat sijoituskiinteistöjen arvostamisen käypään arvoon, tulisi tulkinnalle esittää määräyksessä perusteet sekä valtuusperuste.

Kirjanpitolautakunta toteaa vielä, että asetusviittaukset on syytä tarkistaa, jottei viittauksia ole vanhoihin kumottuihin säännöksiin.  Samoin määräysten voimaantulo on syytä tahdistaa sektorisäännösten voimaantulosäännöksiä vastaaviksi.