Lausunto osakeyhtiölakityöryhmän mietinnöstä

Kirjanpitolautakunta

Oikeusministeriö on 13.5.2003 pyytänyt kirjanpitolautakunnalta lausuntoa asettamansa osakeyhtiölakityöryhmän mietinnöstä, jossa ehdotetaan kokonaan uuden osakeyhtiölain säätämistä.

Lautakunta antaa lausuntonsa mietinnön niistä osista, jotka koskevat suoraan tai välillisesti osakeyhtiön tilinpäätöstä.

1. Yleisiä kommentteja

Lain rakenne on nykyiseen verrattuna selkiytynyt ja pykäläteksti on entistä helppolukuisempaa. Osakeyhtiön tilinpäätöstä koskevaa ja kirjanpitolakiin nähden päällekkäistä sääntelyä on ehdotuksessa nykyisestään karsittu ja jätetty jäljelle vain osakeyhtiöille välttämättömät erityissäännökset. Ehdotuksessa on myös ennakoitu tulevia kirjanpitolain muutoksia ottamalla huomioon kauppa- ja teollisusministeriön lokakuussa 2002 asettaman kirjanpitolainsäädännön muutostyöryhmän (IAS-sääntelyryhmä) tekemät alustavat linjaukset. Lopputulosta voidaan pitää oikeansuuntaisena ja kirjanpitokäytäntöä yhdenmukaistavana.

Lautakunta kuitenkin korostaa, että kirjanpitolakiin tehtävien muutosten aikataulu on kireä. Lautakunnan IAS-sääntelyryhmältä saamien tietojen mukaan

KPL-muutosesitys on tarkoitus jättää eduskunnalle tulevan syksyn aikana, ja tavoitteena on hyväksyttää muutokset ennen vuodenvaihdetta. Jotta haitallista välitilaa ei pääsisi syntymään, lienee välttämätöntä tehdä kirjanpitolain tulevien muutosten kannalta välttämättömät muutokset jo nykyiseen osakeyhtiölakiin.

2. Yksityiskohtaiset kommentit

a) OYL 2:7 § ja 9:10 §. Apportti

Ehdotuksen apporttia koskevat pykälät eivät edelleenkään sisältäisi tarkempia säännöksiä apporttiomaisuuden arvostamisesta. Nyt kumottavaksi esitettävä alikurssikielto on tähän asti asettanut tietyn vähimmäisvaatimuksen tällaisen omaisuuden arvolle.

Kansainvälisen tilinpäätöskäytännön mukaista olisi, että yhtiön saama apporttiomaisuus tulisi arvostaa johdonmukaisesti käypään arvoon. Tällä tavoin myös yhtiön varallisuusasemasta saataisiin mahdollisimman totuudenmukainen kuva. Luontevin paikka tällaiselle selkeälle arvostussäännölle olisi osakeyhtiölain apporttia käsittelevissä pykälissä.

b)

OYL 7 luku. Tilintarkastus ja erityinen tarkastus

Mietinnössä ehdotetaan, että maallikkotilintarkastuksesta tulisi osakeyhtiöissä luopua. Samalla tilintarkastuspakko poistettaisiin tietyin varauksin pienimmiltä osakeyhtiöiltä.

Ehdotusta on perusteltu maallikkotilintarkastajien yleisellä asiantuntemuksen puutteella sekä kustannussyillä. Mahdollisena haittana on nähty ainoastaan harmaan talouden potentiaalinen lisääntyminen (s. 53). Kirjanpitolautakunta pitää työryhmän perusteluja varsin yksipuolisina. Lautakunta huomauttaa, että ehdotuksella olisi toteutuessaan selkeän haitallinen vaikutus hyvän kirjanpitotavan noudattamiseen ja tätä kautta tilinpäätösten luotettavuuteen. Pienyrittäjä ei useinkaan tunne kirjanpito-, elinkeinovero- tai osakeyhtiölakia saati niiden tulkintoja riittävässä määrin. Vaikka myös maallikkotilintarkastajien asiantuntemuksen taso näillä osa-alueilla on käytännössä kirjava, se on yleensä suurempi kuin yrittäjällä itsellään. Tilintarkastuksen suorittamatta jättämisestä koituva kustannussäästö tulee myös suhteutttaa virheellisestä kirjanpidosta mahdollisesti aiheutuviin suuriinkiin kustannuksiin. Kirjanpitolautakunta katsookin, ettei tilintarkastuspakosta ole syytä luopua pienimpienkään osakeyhtiöiden kohdalla.

c)

OYL 8:1 §. Oman pääoman lajit ja käyttö

Työryhmä esittää, että arvonkorotusrahasto olisi nykytilanteesta poiketen vapaata omaa pääomaa ja siten lähtökohtaisesti 13 luvun perusteella rajoituksetta jakokelpoista. Ehdotus vaikuttaisi olevan ristiriidassa tilinpäätösdirektiivin pakottavan 33(2c) artiklan kanssa, joka kieltää jakamasta arvonkorotusrahastoa välittömästi ja välillisesti lukuunottamatta tilanteita, joissa luovutusvoitto on realisoitunut.

Edelleen pykälän perustelutekstissä väitetään (s. 146), että arvonkorotusrahasto voisi muodostua arvonkorotuksen peruutuksen johdosta negatiiviseksi. Tulkinta on outo ja selkeästi KPL 5:17 §:n vastainen. On vaikea nähdä, kuinka peruutus voisi edes teoriassa muodostua tehtyä arvonkorotusta suuremmaksi. Tilanne on toinen käyvän arvon rahaston kohdalla, jossa arvonalennukset eivät ole sidottuja aiemmin tapahtuneisiin arvonnousuihin.

Ehdotettuihin muutoksiin on haettu perusteita IAS-normistosta. Kirjanpitolautakunta muistuttaa, että IAS ei puhtaana tilinpäätösnormistona ota kantaa siihen, miten oma pääoma jakaantuu sidottuihin tai vapaisiin eriin eikä myöskään siihen, mikä osa omasta pääomasta on voitonjakokelpoista.

Myöskään IAS-sääntelyyn perustuva rahoitusvälineiden arvonnousujen osittainen tuloutuspakko ei voine suoraan johtaa siihen, että käyvän arvon rahaston tulisi olla vapaata omaa pääomaa. Jos tavoitteena on perustelutekstissä esitetty johdonmukaisuus arvonkorotusrahaston käsittelyyn nähden (s. 145), lienee syytä harkita käyvän arvon rahaston luonnetta uudelleen.

d) OYL 8:9 §. Konsernitilinpäätöksen laatimisvelvollisuus

Kirjanpitolautakunta pitää perusteltuna, että osakeyhtiölaissa säilytetään KPL 6:1 §:ssä määriteltyjä rajoja täydentävät säännökset. Konsernitilinpäätöksen laatimisvelvollisuus koskisi siten edelleenkin tilanteita, jossa emoyhtiö jakaa varoja osakkeenomistajille sekä julkisia osakeyhtiöitä niiden koosta riippumatta.

e) OYL 8:11 §. Kirjanpitolautakunnan ohjeet ja lausunnot

Nykyistä kirjanpitolautakuntaa koskevaa valtuutussäännöstä täsmennettäisiin siten, että yleinen viittaus kirjanpitolakiin muutettaisiin viittaukseksi KPL 8:2 §:ään. Lautakunnan lausunnonantokompetenssia tarkistettaisiin käsittämään nykyisen lain 11 luvun soveltamisen sijasta OYL:n tilinpäätöksen laatimista koskevat säännökset. Jälkimmäisen viittauksen tarkennusta perustellaan seuraavasti (s. 151): "On huomattava, että kirjanpitolautakunnan rooli ulottuu ainoastaan tilinpäätössäännöksiin, ei osakeyhtiölain aineellisiin säännöksiin kuten voitonjakoa koskeviin säännöksiin".

Kirjanpitolautakunta ei vastusta pykälän uutta muotoilua, mutta oudoksuu sen perustelutekstiä. Lautakunnan käsityksen mukaan nykyinen OYL 11 luku pitää sisällään ainoastaan tilinpäätössäännöksiä eikä esimerkiksi voitonjakosäännösten kaltaisia osakeyhtiöoikeudellisia substanssisäännöksiä. Jälkimmäisiin se on lausunnoissaan johdonmukaisesti pidättäytynyt ottamasta kantaa.

f) OYL 8:12 §. Konserni

Ehdotuksen mukaan osakeyhtiölain omasta konsernimääritelmästä luovuttaisiin (nykyisen lain 1:3 §) ja viitattaisiin sen sijaan KPL 1:5 §:n vastaavaan määritelmään. Vaikka muutoksen käytännöllinen merkitys jää vähäiseksi, se on nykytilannetta selkiyttävä.

g) OYL 12 luku. Pääomalaina

Osakeyhtiön ottamaa pääomalainaa koskeva sääntely säilyisi pääosin entisellään, mutta nykyisestä laista poiketen tällaista lainaa käsiteltäisiin tilinpäätöksessä vieraan pääoman eränä. Kirjanpitolautakunta pitää muutosta aiheellisena. Lautakunta on eräissä aiemmissa lausunnoissaan kiinnittänyt huomiota siihen, että nykyisen lain mukainen pääomalainan käsittely oman pääoman eränä saattaa olla sekä tilinpäätösdirektiivien että IAS-standardien kannalta ongelmallista.

h) OYL 13:2 §. Maksukyvyn säilyttäminen

Ehdotuksessa kritisoidaan perinteistä taseen vapaan oman pääoman määrään kytkettyä voitonjakokriteeriä siitä, että se johtaa velkojien kannalta liian sattumanvaraiseen lopputulokseen ja on myös liian helposti manipuloitavissa (s. 180).

Muutostarvetta varojenjaon sääntelyssä perustellaan myös uusien tilinpäätösperiaatteiden aiheuttamalla realisoitumattomien arvonkorotusten lisääntymisellä yhtiöiden omassa pääomassa. Työryhmä esittääkin sisällytettäväksi uuden säännöksen, jonka mukaan uhkaava maksukyvyttömyys asettaisi esteen varojen jaolle. Tätä osakeyhtiöoikeudessa uutta käsitettä ei kuitenkaan edes pyritä määrittelemään kyseisen lainkohdan perustelutekstissä, vaan sen tarkka sisältö jätetään pelkästään tulevan oikeuskäytännön varaan.

Maksukykyisyyskriteerin sisällyttäminen osakeyhtiölakiin on ymmärrettävää siinä mielessä, että ehdotuksessa jakokelpoisten oman pääoman erien määrä kasvaisi nykyisestään. Kirjanpitolautakunnan mielestä esitetty sääntelytapa on kuitenkin epätyydyttävä, jos maksukyvyttömyyden sisältö ja mittaustapa jäävät kuvatulla tavalla avoimiksi. Puutteistaan huolimatta perinteinen taseen vapaan oman pääoman määrään perustuva voitonjakokriteeri on selkeä.

Lautakunta huomauttaa myös tässä yhteydessä, että IAS-arvostussäännökset eivät itsessään vaikuta vapaan ja sidotun oman pääoman väliseen jaotteluun.