Luottosalkun kirjaaminen

1 Hakemus

Hakija (--) on pyytänyt lausuntoa luottosalkun hankintamenon määrittämisessä käytettävistä periaatteista sekä saamisten jaksotus- ja arvostusperiaatteista.

--- Hakijan toimialana on saamiskantojen ostaminen ja jalostaminen. Hakijan ilmoituksen mukaan se ei harjoita rahoitustarkastuksen alaista toimintaa. ---

Hakijan toiminta eroaa olennaisesti perintätoimistojen toiminnasta, eikä hakijan käsityksen mukaan kirjanpitolautakunnan antama perintätoimistoa koskeva lausunto (KILA 1210/1992) ole sovellettavissa hakijaan, koska sen ainoa toimiala on saamiskantojen ostaminen ja jalostaminen. Hakijan pääasiallisena liikeideana on hankkia ja käsitellä saamiskantoja, luottosalkkuja, jotka muodostuvat yksityishenkilöiden kauan sitten erääntyneistä luotoista, ns. pitkäaikaisseurannassa olevista luotoista.

Ostettavat luottosalkut sisältävät luottoja, jotka jo alkuperäinen luotonantaja on kirjanpidossaan ja verotuksessaan kirjannut menetyksinä nollaan ja perinyt kaikki vakuudet. Saamiset ostetaan luottosalkkuna hakijan ja alkuperäisen velkojan sopimaan kiinteään hintaan, ja ne siirtyvät velallista sitovasti kaikkine oikeuksineen ja velvollisuuksineen hakijalle. Hakija perii saamisia omalla riskillään, eikä myyjällä ole miltään osin velvollisuutta tai oikeutta saamisten takaisinostamiseen. Yksittäiselle saamiselle ei miltään osin määritellä hankintamenoa, vaan hankintameno on luottosalkkukohtainen.

Pitkäaikaisseurannassa olevia luottoja sisältävien salkkujen hankintameno määritellään yhtiössä kehitellyllä menetelmällä. Pistokokeella mitataan yksittäisiä tekijöitä, jotka arvotetaan tulevan kassavirran määrittämiseksi. Saamiskannan järjestämättömän luonteen vuoksi ostohetkeen asti kertynyttä korkosaatavaa ei salkun hankintahintaa arvotettaessa oteta huomioon. Arvioitu kassavirta antaa hankintahinnan koko salkulle, joksi muodostuu käytännössä noin 3 - 15 % luottojen pääomasaatavasta.

Kassavirtaa voidaan arvioida ainoastaan tilastollisesti salkkutasolla, koska asiakkailta saamisia saadaan perityksi eri tavalla. Luottoja ei voida arvostaa yksittäin, ja varat kirjataan taseeseen salkuittain arvostettuina salkun hankintamenoon.

Ensivaiheen käsittelyssä uuden luottosalkun sisältö rekisteröidään, analysoidaan ja otetaan ensimmäinen yhteys kaikkiin asiakkaisiin. Kun uusi luottosalkku on ollut käsittelyssä ja vakaa vuotuinen kassavirta on saavutettu (noin 9 kk - 2 vuoden jälkeen), vuosittaisen kassavirran arvioidaan olevan tasolla, joka vastaa keskimäärin 60 % ostohinnasta tai noin 2 - 6 % pääomasaatavasta. Tältä tasolta vuosittainen kassavirta laskee hitaahkosti, ja luottosalkku saattaa tuottaa kassavirtaa 15 - 20 vuotta.

Luottosalkkutasolla arvostettavien epävarmojen saamisten jaksottamis-/arvostamistavoissa on periaatteessa olemassa useita vaihtoehtoja: kulukirjaus suhteessa pääomasaatavaan, hankintamenon menojäännös- tai tasapoisto tai korot ennen lyhennystä yms.

Hakija on selvittänyt näitä eri vaihtoehtoja, ja niiden on todettu johtavan kohtuuttomiin lopputuloksiin. Ne eivät anna toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta oikeaa kuvaa.

Kassavirtaa kertyy pitkällä aikajänteellä, jopa 15 - 20 vuotta, mikä johtuu vain siitä, että noin 15 - 30 % asiakkaista on samanaikaisesti maksukykyisiä. Luottosalkun hankintamenon jaksottamista 20 vuodelle pidetään liian pitkänä ajanjaksona. Pääomasaatavaan suhteutetussa mallissa, jossa kulukirjausaika olisi lähes 60 vuotta, luottosalkun tasearvo muodostuisi ajan mittaa liian korkeaksi. Liian nopea kuluksikirjaaminen, ääritapauksessa 100 % kassavirrasta, heikentäisi sitä vastoin nopeasti yhtiön taloudellista asemaa ja omaa pääomaa ennen kuin yhtiölle alkaisi kertyä tulosta.

Hakija on kehittänyt ja soveltanut luottosalkun hankintamenon arvostukseen / jaksottamiseen mallin, jossa luottosalkusta kertyvä kassavirta jaetaan laskennallisesti tuotoksi ja kuluksi tilikausittain perustuen tuleviin kassavirtoihin. Tavoitteena on, että luottosalkku kulukirjauksen jälkeen heijastaa tulevien rahavirtojen arvoa ja samalla sen käypää arvoa. Tällöin suuri kassavirta kasvattaa kulukirjauksia ja pienentää salkun käypää arvoa sekä päinvastoin. Tulevia rahavirtoja heikentäviä tekijöitä ovat esim. velan anteeksianto, velkasaneeraus ja kuolemantapaukset. Tilinpäätöksen yhteydessä arvotetaan eri tekijöiden yhteisvaikutusta ja tarvittaessa kasvatetaan kulukirjauksen määrää.

Hakijan emoyhtiö on soveltanut mallia Ruotsissa kokemusperäisesti siten, että uudesta luottosalkusta saadusta kassavirrasta ensimmäisen vuoden aikana 25 % kirjataan kuluksi, jolloin 75 % muodostuu nettotuotoksi. Mallin lähtökohtana on, että luottosalkun ostohinta kirjataan kuluksi kahdeksan vuoden kuluessa, jota on pidetty perusteltuna aikajänteenä. Malli ei ota huomioon pääomasaatavan nimellisarvoa eikä luottosalkun ostohetkeen mennessä kertyneitä korkosaatavia, vaan ainoastaan kassavirran suhteessa salkun ostohintaan ja kirjanpitoon merkittyyn arvoon.

Mahdollisia luottosalkun ostohetken jälkeen kertyviä korkotuottoja kirjataan ainoastaan asiakkaan kanssa yksilöllisesti tehtyyn maksusuunnitelmaan perustuen.

Arvostusperiaatteita voidaan kuvata seuraavalla esimerkillä:
Luottosalkun hankintameno 100 Ensimmäisen vuoden aikana saatu perittyä 40 Tuotoksi liikevaihtoon kirjattaisiin 40 Tilikauden poistoksi kirjattaisiin 0,25 * 40 = 10 Tilikauden tulosvaikutus 40 - 10 = 30 Hankintameno tilikauden päättyessä 100 - 10 = 90 Hakija on pyytänyt kirjanpitolautakunnalta lausuntoa, onko hakemuksessa esitetty kirjaustapa hyvän kirjanpitotavan mukainen ja antaako se oikeat ja riittävät tiedot hakijayhtiön toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta, kun hakija

1. tilikausittain soveltaa esitettyä luottosalkkukohtaista kirjaustapaa kunkin omistamansa luottosalkun hankintamenon jaksottamiseen/arvostamiseen

2. määrittäisi tilikausittain tuotoksi ja kuluksi kirjattavan osuuden saadusta kassavirrasta esitetyllä menetelmällä. Kuluksi kirjattava osuus hankintamenosta määritellään osuutena tulevasta vuosittaisesta kassavirrasta, joka uudesta luottosalkusta olisi 25 %. Luottosalkun arvoa tarkastellaan vuosittain. Jos tilinpäätöstä laadittaessa todetaan, että hankitun luottosalkun tulonodotukset ovat heikenneet olennaisesti, kuluksi kirjattavaa osuutta lisätään tai tehdään arvionvaraisesti arvonalennus.

3. kirjaa lausuntopyynnössä esitetyissä olosuhteissa luottojen perimisestä saadut tulot yhtiön liikevaihtoon

4. kirjaa tilikauden luottojen perimisestä saadusta kassavirrasta kuluksi määritellyn osuuden tuloslaskelman poistoihin ja arvonalentumisiin

5. kirjaa luottosalkun hankintamenon muuksi saamiseksi taseeseen.

Ellei hankintamenon käsitteleminen muuna saamisena taseessa sekä tuottojen ja kulujen esittäminen tuloslaskelmassa edellä esitetyllä tavalla ole hyvän kirjanpitotavan mukainen, hakija tiedustelee, mihin tase- ja tuloslaskelmaerään vastaavat tuotot ja kulut tulisi kirjata. Jos edellä esitetty luottojen perinnästä saadun kassavirran jakautuminen tilikauden tuotoksi ja kuluksi ei ole hyvän kirjanpitotavan mukainen, hakija tiedustelee, millaista menetelmää pitäisi noudattaa.

2 Perustelut

2.1 Käyttö-, vaihto- ja rahoitusomaisuuden määritelmä

KPL 4:4 §:n mukaan käyttöomaisuutta ovat pysyviin vastaaviin kuuluvat esineet, erikseen luovutettavissa olevat oikeudet ja muut hyödykkeet. Vaihto-omaisuutta ovat sellaisinaan tai jalostettuina luovutettavaksi tai kulutettavaksi tarkoitetut hyödykkeet. Rahoitusomaisuutta ovat rahat, saamiset sekä tilapäisesti muussa muodossa olevat rahoitusvarat.

2.2 Erillisarvostus

KPL 3:3.1 §:n mukaan tilinpäätöstä laadittaessa ja tilinavausta tehtäessä noudatettaviin periaatteisiin kuuluun 6 kohdan mukaan kunkin hyödykkeen ja muun tase-eriin merkittävän erän erillisarvostus. Hallituksen esityksen (HE 173/1997, s. 16) mukaan rahoitusomaisuus arvostetaan hyödykekohtaisesti, jolloin yksittäisen hyödykkeen arvon nousu ei voi kompensoida toisen laskua.

2.3 Saamisten ja rahoitusvarojen merkitseminen taseeseen

KPL 5:2 §:n mukaan saamiset merkitään nimellisarvoon, kuitenkin enintään todennäköiseen arvoon ja rahoitusomaisuuteen kuuluvat arvopaperit ja muut sellaiset rahoitusvarat hankintamenon suuruisina tai, jos niiden todennäköinen luovutushinta tilinpäätöspäivänä on sitä alempi, tämän määräisinä. Neljännen yhtiöoikeudellisen direktiivin (78/660/ETY, jäljempänä tilinpäätösdirektiivi) 39 (1)(a) ja 39(b)(1) mukaan taseen vastaavien vaihtuvat erät on arvostettava pääsääntöisesti hankintamenoon perustuen. Jos markkina-arvo on hankintamenoa alempi, on kuitenkin käytettävä markkina-arvoa.

KPL 3:3.1 §:n mukaisiin yleisiin kirjanpitoperiaatteisiin kuuluu myös tuloksesta riippumaton varovaisuus. Varovaisuus edellyttää, että tilinpäätöksessä huomioidaan ainoastaan tilikaudella toteutuneet voitot ja kaikki arvonalennukset taseen vastaavista.

2.4 Tuottojen, kulujen ja menetysten jaksottaminen

KPL 5:1 §:n mukaan tilikauden tulot kirjataan tuotoiksi tuloslaskelmaan. Tuotoista vähennetään kuluina ne menot, joista ei todennäköisesti enää kerry niitä vastaavaa tuloa, samoin kuin menetykset.

2.5 Liikevaihtoon luettavat erät kirjanpitolain mukaan

Kirjanpitolain 4 luvun 1 §:n mukainen liikevaihdon määritelmä on seuraava: "Liikevaihtoon luetaan kirjanpitovelvollisen varsinaisen toiminnan myyntituotot, joista on vähennetty myönnetyt alennukset sekä arvonlisävero ja muut välittömästi myynnin määrään perustuvat verot."

Lain esitöissä (HE 173/1997, s. 19) viitataan tilinpäätösdirektiiviin sekä kirjanpitolautakunnan lausuntoon liikevaihdosta vähennettävistä eristä. Kirjanpitolain säännös vastaa tilinpäätösdirektiivin 28 artiklaa.

Lausunnossa 1254/1994 kirjanpitolautakunta totesi liikevaihtoon sisällytettävistä eristä seuraavaa: "Liikevaihtoon merkitään kirjanpitovelvollisen varsinaisesta toiminnasta saadut tuotot. Kirjanpitovelvollisen varsinainen toiminta on yrityksen tarkoitusta toteuttavaa jatkuvaa ja suunnitelmallista tuotteiden tai palveluiden myyntitoimintaa. --- Vakiintunut käytäntö on ollut lukea kaikki vaihto-omaisuudesta saadut vastikkeet liikevaihtoon". Koska vuoden 1997 kirjanpitolain säännökset eivät tältä osin poikkea aikaisemmista säännöksistä, kyseistä lausuntoa voidaan edelleen soveltaa.

2.6 Tuloslaskelmaa koskevat säännökset

Kirjanpitolain 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan tilikaudelta on laadittava tilinpäätös, joka sisältää tuloksen muodostumista kuvaavan tuloslaskelman.

Kirjanpitoasetuksen (1339/1997) 1 luvun 1 §:n tuloslaskelmakaavassa on

seuraavat tuottoerät:
Liikevaihto
Liiketoiminnan muut tuotot
Rahoitustuotot
Tuotot osuuksista saman konsernin yrityksissä
Tuotot osuuksista omistusyhteysyrityksissä
Tuotot muista pysyvien vastaavien sijoituksista
Muut korko- ja rahoitustuotot
Satunnaiset tuotot
Tuloslaskelmakaava perustuu tilinpäätösdirektiivin 23 artiklaan.

2.7 Liitetiedot

KPA 2:2.1 §:n mukaan liitetietoina on ilmoitettava tilinpäätöstä laadittaessa noudatetut arvostusperiaatteet ja -menetelmät sekä jaksotusperiaatteet ja -menetelmät.

2.8 Kirjanpitolautakunnan kannanotto

Hakijan toimialana on saamiskantojen ostaminen ja jalostaminen. Saamiset ostetaan hakijan ja alkuperäisen velkojan sopimaan kiinteään hintaan. Hakija perii saamisia omalla riskillään ja saa saamisen aiheuttamasta riskinotosta korvauksen, joka on enintään nimellisarvon ja hankintamenon välisen erotuksen suuruinen. Saamisen siirtyminen hakijalle ja maksusuorituksen kertyminen saamisesta ovat rahoitustapahtumia, joista mahdollinen voitto syntyy.

Hakemuksessa tarkoitetut saamiset kuuluvat rahoitusomaisuuteen. Koska kysymyksessä eivät ole hakijan varsinaisen toiminnan myyntituotoista tai rahan lainaamisesta johtuvat saamiset, ne esitetään KPA 1:6 §:n mukaisen tasekaavan II kohdan 5 alakohdassa tarkoitettuina muina saamisina.

Hakijan esittämä luottosalkkukohtainen saamisten arvostaminen ei täytä kirjanpitolain yleisiä tilinpäätösperiaatteita. Luottosalkkuun sisältyvän yksittäisen saamisen hankintahinnaksi katsotaan kyseisen saamisen ja luottosalkun nimellisarvojen suhdetta vastaava osuus hankintahinnasta siltä osin kuin luottosalkun hankintahintaa ei kohdisteta toisin yksittäiselle saamiselle ottaen huomioon luottosalkun koostumus luottotappioriskin, perinnästä aiheutuvien erillismenojen ynnä muiden sellaisten tekijöiden suhteen.

Hakijan taseeseen saamiset merkitään hankintamenoon tai sitä alempaan todennäköiseen luovutushintaan tilinpäätöspäivänä edellä selostetun erillisarvostusta koskevan periaatteen mukaisesti.

Rahoitusomaisuuteen sisältyviin saamisiin liittyvät voitot ja tappiot kirjataan KPA 1:1 §:n mukaisessa tuloslaskelmassa rahoitustuottojen ja -kulujen ryhmään. Rahoitustuotot eritellään liikevaihtoa yksityiskohtaisemmin. Erittelyvaatimus perustuu neljännen yhtiöoikeudellisen direktiivin pakottavaan säännökseen, josta ei ole mahdollista poiketa.

Kirjanpitoasetuksen 1 luvun 9 §:n mukaan tuloslaskelma ja tase on laadittava kaavoja yksityiskohtaisempina, jos se on tarpeen tilikauden tuloksen muodostumiseen vaikuttaneiden tekijöiden tai tase-erien selventämiseksi. Kirjanpitolain 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan tilinpäätöksen tulee antaa oikeat ja riittävät tiedot kirjanpitovelvollisen toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta (oikea ja riittävä kuva). Tätä varten tarpeelliset lisätiedot on ilmoitettava liitetiedoissa.

3 Kirjanpitolautakunnan lausunto

Hakemuksessa tarkoitetut saamiset merkitään hankintamenoon tai sitä alempaan todennäköiseen luovutushintaan tilinpäätöspäivänä. Luottosalkkuun sisältyvän yksittäisen saamisen hankintahinnaksi katsotaan kyseisen saamisen ja luottosalkun nimellisarvojen suhdetta vastaava osuus kokonaishinnasta sikäli kuin saamiskannan kokonaishintaa ei kirjanpitolautakunnan kannanotossa mainituista syistä kohdisteta toisin yksittäiselle saamiselle. Kaikki saamisiin liittyvät arvostus- ja jaksotuskysymykset ratkaistaan saamiskohtaisesti.

Tulojen, menojen ja menetysten jaksottamisessa tilikaudelle noudatetaan kirjanpitolain yleisiä jaksotusperiaatteita.

Hakemuksessa tarkoitetut saamiset esitetään taseessa muina saamisina. Näihin saamisiin liittyvät voitot ja tappiot kirjataan tuloslaskelmaan rahoitustuottojen ja -kulujen ryhmään.

Tilinpäätöksen liitetietona esitetään oikean ja riittävän kuvan antamiseksi tarvittavat tiedot saamisten arvostus- ja jaksotusperiaatteista ja -menetelmistä.