Matkatoimistopalvelujen marginaaliveron käsittelemisestä

Numero

1991

Asiasanat

Matkatoimistopalvelut. Arvonlisävero. Marginaaliverotusmenettely.

1. Hakemus

Hakija (- - -) pyytää lausuntoa arvonlisäverotukseen liittyvistä kirjanpitokysymyksistä.  Pyyntö koskee matkatoimistopalvelujen ns. marginaaliverotuksessa sovellettavaa menettelyä. Hakemuksessa on esitetty mm, että toimialalla sovelletaan kahdenlaista esittämistapaa. Hakijan mukaan tilinpäätöksissä ei anneta tarkentavia liitetietoja sovelletusta marginaaliveron käsittelytavasta, mikä on omiaan vaikeuttamaan toimialan yritysten keskinäistä vertailtavuutta.

2. Tausta

2.1. Kirjanpitolautakunta toteaa lausuvansa ainoastaan kirjanpito-oikeudellisesta näkökulmasta eikä ota kantaa vero-oikeudellisiin kysymyksiin.

2.2. Yleisohje arvonlisäveron kirjaamisesta 31.10.2017 (”ALVYO”). Kirjanpitolautakunnan yleisohjeen kohdassa 3.7.2.1 – 3.7.2.5 käsitellään yleisesti arvonlisäverolain (1501/1993; ”AVL”) mukaista marginaaliverotusmenettelyä:

3.7.2.1. OVMA [asetus oma-aloitteisten erojen verotusmenettelystä (1355/2916)] 1.3 §:ssä säädetään käytettyjen tavaroiden sekä taide-, keräily- ja antiikkiesineiden ostojen ja myyntien kirjaamisesta. Sellaisten käytettyjen tavaroiden ostojen ja myyntien, joihin verovelvollinen soveltaa ns. marginaaliverotusmenettelyä, on oltava vaikeuksitta erotettavissa niistä myynneistä ja ostoista, joiden osalta elinkeinonharjoittaja ei sovella tätä menettelyä. Marginaaliverotusmenettelyssä hyödykkeiden veron perusteena pidetään voittomarginaalia ilman veron osuutta (AVL 79a, 79j ja 79k §). Voittomarginaali lasketaan vähentämällä yksittäisen tavaran ostohinta sen myynnistä saadusta vastikkeesta tai vähentämällä koko verokauden tavaroiden yhteenlasketut ostohinnat verokauden myynneistä saaduista vastikkeista. Jälkimmäisenä mainittu ns. yksinkertaistettu menettely on pääsääntöisesti verovelvollisen kannalta suotuisampi, sillä siinä yksittäisen kauden negatiivinen marginaali voidaan vähentää marginaalimenettelyn piiriin kuuluvien tavaroiden myyntihinnoista myöhempinä kausina (AVL 79k §). Ensiksi mainittu yksittäistä tavaraa koskeva menettely ei mahdollista kyseisen tavaran negatiivisen marginaalin vähentämistä muista tavaroista (AVL 79j §).

3.7.2.2. Verovelvollinen voi valita marginaaliverotusmenettelyn tai vaihtoehtoisesti jättää vähennyksen kokonaan tekemättä ja suorittaa veron koko myyntihinnasta. AVL 80 §:n tarkoittama, matkanjärjestäjiin sovellettava marginaaliverotusmenettely on sitä vastoin pakollinen.

3.7.2.3. Jos kirjanpitojärjestelmä ei pysty rekisteröimään myyntien ja ostojen lajia ja verokantaa, edellyttää erotettavuuden vaatimus sitä, että nämä myynnit ja ostot on kirjattava omille tileilleen varaamalla tarvittaessa eri verokantaisille liiketapahtumille omat tilinsä.

3.7.2.4. KILA:n lausunnossa 1779/2006 on käsitelty marginaaliveromenettelyä koskevia kysymyksiä ja niiden suhdetta KPL:n liikevaihto-käsitteeseen. Lautakunta katsoi hyvän kirjanpitotavan mukaiseksi menettelyn, joka on kuvattu marginaaliveromenettelyn ensisijaisena kirjanpitomenettelynä aiemmassa KILAn lausunnossa 1400/1996. Kirjanpitolautakunnan käsityksen mukaan marginaaliveromenettelyn piiriin kuuluvia ostoja ja myyntejä tulee käsitellä omilla tileillään, joilta voidaan verokausittain laskea ja kohdistaa oikeamääräinen vero bruttokäsittelyn mukaisesti toisaalta myyntien oikaisuksi ja toisaalta ostojen oikaisuksi.

3.7.2.5. KILA:n lausunnossa 1400/1996 ensisijaisena esitetty menettely tarkoittaa, että laskennallinen arvonlisävero-osuus vähennetään oikaisueränä niin myynneistä kuin ostoista erillisille tileille sekä merkitään taseeseen suoritettavan veron ja vähennettävän veron tileille. Siten liikevaihtoa laskettaessa suoriteperusteisista verollisista myyntituotoista vähennettäväksi tulee arvonlisäverokannan edellyttämä laskennallinen osuus. Kun toisaalta laskennallinen arvonlisävero vähennetään ostoista, on tilinpäätöstä laadittaessa myös vaihto-omaisuuden hankintamenoon yleisten arvostusperiaatteiden mukaisesti aktivoitavasta määrästä vähennettävä laskennallisen arvonlisäveron osuus. Tällöin marginaaliverotusmenettelyn tarkoittama arvonlisävero käsitellään kirjanpidossa läpikulkuerän luonteisena siten, että kirjanpidollinen tulos tulee oikein laskettua. Kirjanpitovelvollisen on kuitenkin syytä huomata, että tuloverotuksessa vaihto-omaisuuden arvostus ostomenosta tehdyn laskennallisen arvonlisäveron osalta saattaa mennä toisin.

2.3. Yleisohjeen suhde AVL 80 §:ssä matkatoimistopalvelujen osalta edellytettyyn marginaaliverotusmenettelyyn. Kirjanpitolautakunta toteaa, että ALVYO koskee ensisijaisesti tavaranmyynnissä mahdollisesti vapaaehtoisesti sovellettavaa marginaaliverotusta. ALVYO:ssa ei erikseen käsitellä matkatoimistopalveluja, joille AVL 80 § säätää marginaaliverotusmenettelystä pakottavalla tavalla:

[1 mom.] Kun matkanjärjestäjä myy omissa nimissään muilta elinkeinonharjoittajilta välittömästi matkustajan hyväksi ostamiaan palveluja ja tavaroita, matkanjärjestäjän katsotaan myyvän yhden palvelun (matkatoimistopalvelu).

[2 mom.] Matkatoimistopalvelun veron perusteena pidetään voittomarginaalia ilman veron osuutta. Voittomarginaali on matkatoimistopalvelun myynnistä saadun vastikkeen ja muilta elinkeinonharjoittajilta välittömästi matkustajan hyväksi hankittujen palvelujen ja tavaroiden ostohintojen erotus. Ostohintoihin sisältyy veron osuus.

[3 mom.] Jos palvelu tai tavara, jonka ostohinta on 2 momentissa tarkoitetulla tavalla vähennetty voittomarginaalia laskettaessa, otetaan muuhun tarkoitukseen kuin matkatoimistopalveluna myytäväksi, vähennetty määrä on lisättävä voittomarginaaliin.

2.4. Kirjanpitolautakunnan tietoon on saatettu, että matkatoimistoalalla on yleisesti käytössä Suomen matkatoimistoalan liiton SMAL ry antama ohjeistus alan laskentatoimelle. Tämän ohjeistuksen mukainen arvonlisäveron marginaaliverotuskäsittely noudattaa lausunnon KILA 1400/1996 toissijaista menettelyä:

Arvonlisävero kirjataan voittomarginaalin perusteella kuukausittain myynnin oikaisueräksi ja arvonlisäverovelaksi, tappiomarginaalista laskettua negatiivista veroa ei huomioida tilinpäätöksessä.

3. Lausunto

3.1. Kulloinkin yleisesti sovellettavat kirjanpitokäytänteet sekä toimialakohtaisesti muotoutuneet kirjanpitomenettelyt ovat yksi keskeinen perusta kirjanpitolain (1336/1997; ”KPL”) 1:3 §:ssä tarkoitetulle hyvälle kirjanpitotavalle. Jotta tietty yleinen käytänne tai alakohtainen menettely voidaan katsoa hyvän kirjanpitotavan mukaiseksi, sen on kuitenkin aina täytettävä voimassaolevien säännösten mukaiset velvoitteet.

3.2. Kun otetaan huomioon AVL 80 §:n pakottava vaatimus matkatoimistopalveluissa edellytettävästä marginaaliverotuskäsittelystä ja sen yleinen käyttö, kirjanpitolautakunta pitää kohdassa 2.4. kuvattua menettelyä hyvän kirjanpitotavan mukaisena. Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa, että lausunnon KILA 1779/2006 kannanotto siitä, että menettely ei olisi liikevaihdon määräytymisen osalta hyvän kirjanpitotavan mukainen, väistyy edellä mainituilla perusteilla.

3.3. Yritys voi kirjanpidossaan halutessaan käyttää myös muuta edellä tarkoitettua menettelyä edellyttäen, että se on lain mukainen. Hyvän kirjanpitotavan mukaisena menettelynä lautakunta pitää tavanomaista arvonlisäveron bruttokäsittelyä, jossa marginaaliveronalaisten myyntien arvonlisäverokantaa vastaava osuus vähennetään liikevaihdon oikaisueränä. Niin ikään marginaaliveronalaisten ostojen arvonlisäverokantaa vastaava osuus vähennetään ostojen oikaisueränä.

3.4. Pienyritys – niin matkatoimistopalveluissa kuin muullakin toimialalla – voi pien- ja mikroyrityksen tilinpäätöksessä esittävistä tiedoista annetun asetuksen (1753/2015; ”PMA”) 2:1.2 §:n sallimalla tavalla laatia tuloslaskelmansa ns. lyhennettynä, jolloin laskelman ensimmäinen erä on Bruttotulos. Koska lyhennetyssä tuloslaskelmassa ei esitetä liikevaihtoa, ei marginaaliverotusmenettelyn vaikutusta liikevaihdon muodostumiselle voida pitää merkityksellisenä seikkana. Toisaalta silloin, kun matkatoimistoyritys esittää tuloslaskelmansa tavanomaisen ns. pitkän kaavan mukaisena (kirjanpitoasetus (1339/1997; ”KPA”) 1:1.1 § ja PMA 2:1.1 §) on suositeltavaa, että tilinpäätöksessä kuvataan marginaaliverotuksessa sovellettu menettely sekä sen vaikutus liikevaihdon ja ostojen muodostumiseen.

3.5. Seuraavat ohjeelliset esimerkit koskevat tietojen ilmoittamista PMA 3:1.1 §:ssä ja KPA 2:2a.1 §:ssä tarkoitetuissa laatimisperiaatteissa.

Kohdan 3.2 mukainen menettely: ”Liikevaihto; marginaaliverotusmenettely.Tilitettävä arvonlisävero on laskettu voittomarginaalin perusteella ja koko nettomäärällään vähennetty liikevaihdon oikaisueränä.”

Kohdan 3.3 mukainen menettely: ”Liikevaihto; marginaaliverotusmenettely. Marginaaliveronlaisten myyntien arvonlisäverokantaa vastaava osuus on vähennetty liikevaihdon oikaisueränä. Samalla tavalla on toimittu ostojen kohdalla: marginaaliveronlaisten ostojen arvonlisäverokantaa vastaava osuus on vähennetty ostojen oikaisueränä.”