Pankkitapahtumien merkitsemisestä pääkirjanpitoon

Numero

2002

Asiasanat

Pankkitapahtumat. Pääkirjanpito. Tiliote.  

1. Hakemus

Hakija (---) pyytää kirjanpitolauta-kunnan lausuntoa pankkitapahtumien merkitsemisestä pääkirjanpitoon. Taustaksi hakija on esittänyt seuraavan: 

Nykykäytännössä noudatetaan toisinaan sellaisia menettelytapoja, joissa mm. maksuliikenteen tarkastus vaikeutuu. Kirjanpidon pankkitilille tehdään vientejä sekä debet- että kredit-puolelle lopulliseen pankkitilisaldon määrään vaikuttamatta, vaikka vastaavia tapahtumia ei sisälly pankin tiliotteelle. On myös tilanteita, joissa kirjanpidon pankkitilille tehdään yhden pankkitapahtuman sijaan useita vientejä, joiden yhteismäärä vastaa pankin tiliotteen tapahtuman määrää. Menettelytavat vaikeuttavat tarkastuksessa tehtäviä kirjanpidon ja pankin tietojen vertailuja toisaalta maksuliikenteen kokonaisvirtojen ja toisaalta yksittäisten pankkitapahtumien osalta.

Hakija kysyy:

1. Onko hyvän kirjanpitotavan mukainen menettely sisällyttää pääkirjan pankkitilille summia, joita vastaavia pankkitapahtumia ei ole?
2. Onko hyvän kirjanpitotavan mukainen menettely jakaa pankkitilin yksittäiset tapahtumat pääkirjan pankkitilille kirjattaessa useisiin eriin?

2. Lausunto

Kirjanpitolain (1336/1997, ”KPL”) 2:6 §:n kirjausketjua koskevien vaatimusten tulee aina täyttyä. Mainittu lainkohta kuuluu: ”Kirjanpito on järjestettävä niin, että liiketapahtumien, tositteiden ja kirjausten yhteys mahdollisten osakirjanpitojen kautta pääkirjanpitoon ja siitä tilinpäätökseen on vaikeuksitta todettavissa kumpaankin suuntaan. Sama koskee kirjanpidosta viranomaiselle verotusta tai muuta tarkoitusta varten määräajoin tehtävää ilmoitusta.”

Puolestaan KPL 2:1 §:n mukaan ”[k]irjanpitovelvollisen on merkittävä kirjanpitoonsa liiketapahtumina menot, tulot, rahoitustapahtumat sekä niiden oikaisu- ja siirtoerät.” Lisäksi KPL 2:2 §:ssä säädetään, että ”[l]iiketapahtumat merkitään asian mukaan kirjanpitotileille (kirjaus).” Jotta tietylle kirjanpitotilille voidaan tehdä kirjaus, tulee sen siten perustua sellaiseen liiketapahtumaan, joka kuuluu asiasisältönsä mukaisesti tuolle tilille. Hyvän kirjanpitotavan mukaista ei ole tehdä kirjanpitoon muunlaisia eli liiketapahtumaan perustamattomia merkintöjä, jotka eivät selvästi erotu varsinaisista kirjanpitovienneistä.

Ottaen vielä huomioon, että jos kirjanpidon pankkitiliä käytettäisiin eräänlaisena selvittelytilinä, jolle merkittäisiin myös muita kuin pankkitapahtumia, vaarantuisi mahdollisuus KPL 2:6 §:ssä edellytettyyn tositteiden ja kirjausten yhteyden  todentamiseen ”vaikeuksitta”, minkä johdosta lautakunta vastaa kysymykseen 1. kielteisesti. Kirjanpidon pankkitilin tulee kuvata todellisia pankkitilin tapahtumia, joten sitä ei ole syytä käyttää muiden tapahtumien selvittely- tai välitilinä. Lähtökohtana on, että pääkirjanpidon pankkitilin debet- ja kredit-summien yhteismäärä täsmää pankin tiliotteen mukaisiin debet- ja kredit-summiin.

Edellä sanotun perusteella lautakunta toteaa hakijan kysymyksen 2. osalta, ettei lautakunnalla ole periaatteessa huomauttamista kuvattuun menettelyyn: kun pääkirjanpitoon merkityt tiedot – esimerkiksi eri vastikelajijaottelusta johtuen – ovat tiliotetietoja yksityiskohtaisemmat, ovat debet- ja kredit-yhteenvetosaldot samamääräiset tiliotteella ja pääkirjanpidossa. Edellytyksenä menettelylle kuitenkin aina on, että KPL 2:6 §:n vaatimus kirjausketjun aukottomuudesta täyttyy.