Rahoitusvälineistä annettua ministeriöasetusta 1315/2004 noudattavaa kirjanpitovelvollista koskevien olennaisten tai pitkäaikaisten rahoitusvälinekohtaisten arvonalentumistappioiden kirjaamisesta

1. Hakemus

Hakija (- - -) on säätiö, jonka tarkoituksena on yliopistoja koskevassa lainsäädännössä tarkemmin määrättävällä tavalla edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Yliopistolain mukaan hakija toimii yliopistona. Säätiö noudattaa toiminnassaan kirjanpitolakia (1336/1997; jäljempänä "KPL").

Säätiön säädekirjassa perustajat sitoutuivat luovuttamaan säätiön pääomaksi vähintään 700 miljoonaa euroa. Säätiöpääomana yliopistolle luovutettu varallisuus sijoitetaan säätiölain edellyttämällä tavalla turvallisesti ja tuloa tuottavasti. Säätiöpääoman inflaation ylittävää reaalituottoa tullaan tulevaisuudessa käyttämään yliopiston toiminnan rahoittamiseen.

Hakija pyytää kirjanpitolautakunnan lausuntoa seuraaviin kysymyksiin:

1) Onko hyvän kirjanpitotavan mukaista tulkita rahoitusvälineiden arvostamisesta sekä merkitsemisestä tilinpäätökseen ja konsernitilinpäätökseen annetun asetuksen (1315/2004; jäljempänä "RVA") 7.1 §:n 3 kohtaa siten, että mainitun säännöksen mukaisten ehtojen täyttyessä olennaiset tai pitkäaikaiset rahoitusvälinekohtaiset arvonalentumistappiot kirjataan tilikauden kulun sijasta omaan pääomaan sisältyvään käyvän arvon rahastoon. Hakijan mainitsema lainkohta kuuluu:
1 mom. Edellä 6 §:ssä säädetystä poiketen merkitään mainitussa pykälässä tarkoitettu erotus omaan pääomaan sisältyvään käyvän arvon rahastoon, jos:
- - -
3) kyseessä on sellainen taseen vastaaviin merkityn käyvän arvon mukaan arvostettava rahoitusväline, jota ei pidetä kaupankäyntitarkoituksessa ja joka ei ole johdannaissopimus.
2 mom. Käyvän arvon rahastoa on oikaistava, kun rahoitusväline luovutetaan tai se erääntyy.
2) Mikäli 1) kysymyksessä kuvattu toimintatapa ei ole kirjanpitolautakunnan mukaan hyvän kirjanpitotavan mukaista - ja olennaiset tai pitkäaikaiset arvon-alentumistatappiot on kyseistä menettelytapaa noudatettaessa kirjattava tilikauden kuluksi - onko tällöin hyvän kirjanpitotavan mukaista kirjata mahdollisesti myöhempinä tilikausina syntyvät arvonalennustappioiden palautukset tuloslaskelmaan tilikauden tuotoksi oman pääoman ehtoiseen instrumenttiin tehdyn sijoituksen ja/tai vieraan pääomanehtoiseen instrumenttiin tehdyn sijoituksen osalta?

2. Lausunnon perustelut

2.1. Lausunnon rajaus. Hakijana on opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalaan kuuluva yliopisto, jonka tulee noudattaa sen toimintaa koskevia sääntöjä. Kirjanpitolautakunta ei ota kantaa opetus- ja kulttuuriministeriön yliopistoja koskevan ohjaukseen, koska lautakunnalla ei ole siihen toimivaltaa. Jäljempänä hakijan esittämää kysymyksenasettelua tarkastellaan siten ainoastaan KPL:n näkökulmasta.

2.2. Säännökset. Tuottojen, kulujen ja menetysten jaksottamista koskeva KPL 5:1 §:n perussäännös kuuluu:

”Tilikauden tulot kirjataan tuotoiksi tuloslaskelmaan. Tuotoista vähennetään kuluina ne menot, joista ei todennäköisesti enää kerry niitä vastaavaa tuloa, samoin kuin menetykset. Muut menot saadaan aktivoida sen mukaan kuin jäljempänä tässä luvussa säädetään.”

KPL 5:2 § kuuluu seuraavasti:

”Taseeseen merkitään:
1)

saamiset nimellisarvoon, kuitenkin enintään todennäköiseen arvoon;
2)

rahoitusomaisuuteen kuuluvat arvopaperit ja muut sellaiset rahoitusvarat hankintamenon suuruisina tai, jos niiden todennäköinen luovutushinta tilinpäätöspäivänä on sitä alempi, tämän määräisinä; sekä
3)

velat nimellisarvoon tai, jos velka on indeksiin taikka muuhun vertailuperusteeseen sidottu, muuttuneen vertailuperusteen mukaiseen nimellisarvoa korkeampaan arvoon.”
KPL 5:2a § sisältää poikkeussäännöksen:
"Edellä 2 §:stä poiketen rahoitusvälineet voidaan arvostaa käypään arvoon. Käyvän arvon muutos merkitään joko tuotoksi tai kuluksi tuloslaskelmaan tai taseen omaan pääomaan sisältyvään käyvän arvon rahastoon. Tarkemmat säännökset käyvän arvon mukaisen arvostuksen edellytyksistä, käyvän arvon määrittämisestä, käyvän arvon muutosten merkitsemisestä tuloslaskelmaan ja taseeseen sekä rahoitusvälineistä annettavista liitetiedoista ja toimintakertomuksessa annettavista tiedoista annetaan kauppa- ja teollisuusministeriön asetuksella."
KPL 5:13 § arvonalennuksesta kuuluu seuraavasti:
”Jos pysyviin vastaaviin kuuluvan hyödykkeen tai sijoituksen todennäköisesti tulevaisuudessa kerryttämä tulo on pysyvästi vielä poistamatonta hankintamenoa pienempi, erotus on kirjattava arvonalennuksena kuluksi.”
KPL 5:16 §:ssä säädetään kulukirjauksen oikaisusta:
”Jos kulukirjaus, joka on tehty rahoitusomaisuudesta 2 §:n, vaihto-omaisuu-desta 6 §:n 1 momentin tai taseen pysyvästä vastaavasta 13 §:n perusteella, osoittautuu viimeistään tilikauden päättymispäivänä aiheettomaksi, se on kirjattava kulukirjauksen oikaisuksi.”
RVA 3 §:ssä on yleissäännös rahoitusvälineiden arvostamisesta:
"Taseen vastaaviin merkityt rahoitusvälineet, joiden käypä arvo on jäljempänä 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla luotettavasti määriteltävissä, voidaan arvostaa käypään arvoon.
Käyvän arvon mukaista arvostamista ei kuitenkaan sovelleta:
1)

rahoitusvälineisiin, jotka eivät ole johdannaisia ja joita pidetään niiden eräpäivään saakka;
2)

lainasaamisiin sekä muihin saamisiin, joita ei pidetä kaupankäyntitarkoituksessa;
3)

osuuksiin tytär-, omistusyhteys- ja yhteisyrityksissä;
4)

kirjanpitovelvollisen oman pääoman ehdoin liikkeeseen laskemiin rahoitusvälineisiin;
5)

ehdollista vastiketta koskeviin sopimuksiin yritysten yhteenliittymässä; ja
6)

muihin rahoitusvälineisiin, jotka yleisesti hyväksytyn käytännön mukaisesti arvostetaan käyvästä arvosta poikkeavasti.
Rahoitusveloista käypään arvoon arvostetaan rahoitusvälineet, jotka ovat:
1)

rahoitusjohdannaisia, tai
2)

osa kaupankäyntisalkkua."
RVA 8.1 § säätää liitetietovaatimuksista mm.:
"Käypään arvoon merkityistä rahoitusvälineistä on ilmoitettava liitetietona:
1)

käytettyjen arvostusmallien ja -menetelmien perusteet niistä rahoitusvälineistä, joiden käypä arvo on määritelty 5 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaisesti;
2)

rahoitusvälineryhmittäin käypä arvo ja suoraan tuloslaskelmaan merkityt arvonmuutokset sekä käyvän arvon rahastoon merkityt muutokset;"
- - -
RVA:n säätämisen tarkoituksena oli mahdollistaa Suomessa samankaltaiset menettelyt kuin EU:ssa hyväksytyissä kansainvälisissä IAS/ IFRS-standardeissa. Perustelumuistiosta ilmenee, että käyvän arvon rahaston oikaisemista koskevia tarkempia säännöksiä ei katsottu tarkoituksenmukaiseksi sisällyttää RVA:een, joka perustuu tilinpäätösdirektiivin (1978/660/ETY) 42 a - 42 f artikloihin, joiden esikuvana puolestaan ovat olleet IAS 32 ja IAS 39 -standardit. Siten näitä standardeja voidaan hyödyntää tulkinta-apuna RVA:n soveltamisessa.

2.3. Kirjanpitolautakunnan aikaisemmat lausunnot. Lausunnossa KILA 1870/2011 käsitellään kysymystä siitä, onko hyvän kirjanpitotavan mukaista arvostaa vaihtuvien vastaavien rahoitusarvopapereihin kirjatut rahoitusvälineet KPL 5:2a §:n mukaan käypään arvoon ja merkitä käyvän arvon muutos taseen omaan pääomaan sisältyvään käyvän arvon rahastoon, ja miten RVA 7.1 §:ssä mainitut kaupankäyntitarkoituksessa pidettävät rahoitusvälineet tulisi tulkita ensiksi esitetyn kysymyksen yhteydessä.

Kirjanpitolautakunta totesi, että kuvattu menettely oli hyvän kirjanpitotavan mukaista. Kysymykseen, miten mainitut kaupankäyntitarkoituksessa pidettävät rahoitusvälineet tulisi ensimmäisen kysymyksen yhteydessä tulkita, lautakunta totesi, että käyvän arvon menettelyä käytettäessä arvonmuutosten vaikutus merkitään ensisijaisesti tuloslaskelmaan. Tätä ensisijaisuutta ilmentää osaltaan RVA:n rakenne, jossa 6 §:n pääsäännön mukaan käyvän arvon muutokset merkitään tuloslaskelmaan. ja 7.1 §:n poikkeussäännöksessä on kuvattu taseeseen merkitsemisen edellytykset. Siten hyvän kirjanpitotavan mukaista on, että kirjanpitovelvollinen huolellisesti harkitsee ja dokumentoi kirjanpitoaineistoonsa pääsäännöstä poikkeamisen eli arvonmuutosten taseen omaan pääomaan merkitsemisen perusteet.

Lisäksi lautakunta totesi, että asiassa on pohjimmiltaan kyse näytöstä, johon lautakunta ei voi ottaa kantaa. Siten hakijan tulee itse määritellä, onko säätiöpääomalla hankittu sijoitusomaisuus ja sen tietyt eri omaisuuslajit hankittu kaupankäyntitarkoituksessa vai ei.

Säätiöpääomalla hankitulla sijoitussalkulla pyrittiin lausunnon KILA 1870/2011 tarkoittamassa tilanteessa aktiivisesti saavuttamaan reaalituottoa. Tämän vuoksi hakijan tuli ottaa tosiseikkoihin perustuen kantaa siihen, kuuluvatko tähän sijoitussalkkuun sisältyvät eri rahoitusarvopaperit niin sanottuun kaupankäyntisalkkuun, jolloin niitä on pidettävä kaupankäyntitarkoituksessa hankittuina. Lautakunta totesi käsityksenään, että hakijan kohdalla tästä omaisuusmassasta voidaan perustellusti rajata kaupankäyntisalkun ulkopuolelle ainakin sellaiset erityiset omaisuuserät, joiden pitämiseen on muu tarkoitus kuin aktiivinen pyrkimys tuoton saavuttamiseen, esimerkiksi säädekirjaan tai muuhun erityiseen syyhyn perustuen.

3. Kirjanpitolautakunnan lausunto

3.1. Lausuntopyynnössä kuvatussa tilanteessa sovelletaan KPL 5:2a §:ssä määritettyä menettelyä rahoitusvälineiden markkina-arvoon arvostamisessa; säännös on tahdonvaltainen ja siten sen soveltaminen perustuu kirjanpitovelvollisen omaan valintaan. Säännöksen tarkoituksena on sallia tiettyjen rahoitusvälineiden, jotka täyttävät RVA:ssa tarkemmin määritellyt kriteerit, arvostaminen käypään arvoon riippumatta siitä, mihin taseen pääryhmään ne on merkitty.

3.2. Hakijan 1) kysymys koskee rahoitusvälineitä, joita ei pidetä kaupankäyntitarkoituksessa ja tämän perusteella niihin sovelletaan RVA 7 §:n mukaista menettelyä, jonka mukaisesti niiden arvonmuutokset merkitään sidottuun omaan pääomaan kuuluvaan käyvän arvon rahastoon. Säännöksen sanamuoto kuitenkin vaikenee hakijan kuvaamasta tilanteesta, jossa tiettyjen yksittäisten rahoitusvälineiden arvonalentumistappiot ovat pitkäaikaiset tai olennaiset.

3.3. Kirjanpitolautakunta toteaa, että kuvatussa tilanteessa johtoa tulee hakea KPL 5:1 §:stä, jonka mukaan "tuotoista vähennetään kuluina ne menot, joista ei todennäköisesti enää kerry niitä vastaavaa tuloa, samoin kuin menetykset." Tämä menojen jaksottamista koskeva ja menetysten kirjaamista koskeva lainkohta kuuluu tilinpäätöksen laatimisen perussäännöksiin. Sen tulkinnassa tulee ottaa huomioon myös KPL 5:13 §:n pysyviin vastaaviin kuuluvien erien pakottava arvonalentumissäännös: jos tällaisen sijoituksen todennäköisesti tulevaisuudessa kerryttämä tulo on pysyvästi vielä poistamatonta hankintamenoa pienempi, erotus on kirjattava arvonalennuksena kuluksi. Kirjapitolautakunta katsoo, että tämä säännös yhdessä KPL 3:3.1 §:n 3 kohdassa säädetyn yleisen varovaisuusperiaatteen kanssa kuvaa perusperiaatetta, jota tulee soveltaa kaikkiin rahoitusvälineisiin, kun arvioidaan niitä edellytyksiä, joiden vallitessa arvonalennus tulee viimeistään kirjata tulosvaikutteisesti.

3.4. Lautakunta katsoo, että säädettäessä vuonna 2004 KPL 5:2a §:n mukaisesta mahdollisuudesta soveltaa käyvän arvon menetelmää tarkoituksena ei ole voinut olla, että tätä menetelmää soveltavien kirjanpitovelvollisten tuloksen muodostumiseen vaikuttavat pakottavat säännökset rahoitusvälineiden arvonalennuksista olisivat väljemmät kuin KPL 5:2 §:ää noudattavilla kirjanpitovelvollisilla. Siten KPL 5.13 §:n sisältämä periaate on perusta pakottavan tulosvaikutteisen kulukirjaamisvelvollisuuden arvioinnille myös RVA:n mukaisesti rahoitusvälineet markkina-arvoon arvostavalle kirjanpitovelvolliselle. Sillä, mihin nimenomaiseen tase-erään rahoitusvälineet on merkitty ei ole ratkaisevaa merkitystä, kun arvioidaan varovaisuuden periaatteen nojalla tilannetta, jossa rahoitusvälineen arvo on pysyvästi hankintamenoa pienempi aiheuttaen kirjanpitovelvolliselle menetyksen.

3.5. Kirjanpitolautakunta katsoo, että hyvän kirjanpitotavan mukaista on merkitä tuloslaskelmaan kuluina sellaiset pitkäaikaiset rahoitusvälinekohtaiset arvonalentumistappiot, joita on pidettävä menetyksinä sillä perusteella, että niiden tulevaisuudessa kerryttämä tulo on pysyvästi pienempi kuin asianomaisten rahoitusvälineiden vielä poistamaton hankintameno. Kuluksi merkitään poistamattoman hankintamenon perusteella laskettu tappio.
3.6. KPL 1:3 §:ssä tarkoitettuun hyvää kirjanpitotapaan kuuluu olennaisuusperiaate, joka merkitsee, ettei vähäisiä rahoitusvälinekohtaisia arvonalentumisia ole tarpeen merkitä tuloslaskelmaan kuluksi.

3.7. Hakijan 2) kysymys koskee sitä, onko kohdan 3.5 mukaisesti meneteltäessä hyvän kirjanpitotavan mukaista kirjata mahdollisesti myöhempinä tilikausina syntyvät arvonalennustappioiden palautukset tuloslaskelmaan tilikauden tuotoksi. Kirjanpitolautakunta katsoo, että KPL 5:16 §:ää tulee noudattaa rahoitusvälineen luonteesta riippumatta edellä 3.5 kohdan mukaisesti tehtyjen arvonalentumistappioiden myöhempinä tilikausina toteutuvissa palautuksissa; mainitun säännöksen mukaan kulukirjaus, joka osoittautuu viimeistään tilikauden päättymispäivänä aiheettomaksi, on kirjattava kulukirjauksen oikaisuksi. Nämä palautukset merkitään tuloslaskelmaan enintään rahoitusvälineen tappion kirjaushetken poistamattoman hankintamenon määrään, ylittävä määrä merkitään käyvän arvon rahastoon.

3.8. Tuloslaskelmaan merkityistä 3.5 kohdassa tarkoitetuista rahoitusvälineiden arvonalentumistappioista annetaan tiedot tilinpäätöksen liitetietona RVA 8.1 §:n nojalla. Sama koskee kohdan 3.7 tarkoittamia tuloslaskelmaan merkittyjä arvonalentumistappioiden palautuksia.

3.9. Kirjanpitolautakunta viittaa vielä lausunnossa KILA 1870/2011 todettuun: sellaiset rahoitusvälineet, joita ei pidetä kaupankäyntitarkoituksessa, tulee olla hyvin dokumentoitu.