Sijoitustodistuksia koskevien ns. repo-kauppojen kirjaaminen (Keskusrikospoliisi)

Keskusrikospoliisi on - - pyytänyt kirjanpitolautakunnan lausuntoa A:n ja B:n välisten sijoitustodistuksia koskevien ns. repo-kauppojen kirjaamisesta. Hakemuksen kohteena olevat liiketapahtumat koskevat vuotta 1992. Hakemuksen - - mukaan "- - A on myynyt eri kuukausien lopulla velaksi B:lle sijoitustodistuksia ja ostanut ne sitten seuraavan kuun alkupäivinä takaisin, jolloin laina on kuittaantunut." Hakemuksessa kiinnitetään huomiota myös siihen, että "- - sijoitustodistusten myyntiä ja takaisinostoa koskevat kauppakirjat allekirjoitettiin samalla kertaa."

- -

Hakemuksessa pyydetään kirjanpitolautakunnan lausuntoa seuraavista seikoista:

1. Onko ollut kirjanpitolain tai hyvän kirjanpitotavan mukaista kirjata - - sijoitustodistuskaupat B:n kirjanpitoon ja onko kirjaamistapa ollut hyväksyttävä?

2. Mikäli ei, niin onko kysymyksessä väärä tai harhaanjohtava kirjanpito ja voidaanko katsoa sen olennaisella tavalla vaikeuttaneen oikean ja riittävän kuvan saamista B:n taloudellista tuloksesta ja asemasta?

Hakija pyytää "- - ottamaan kantaa myös siihen, onko kirjausten hyväksyttävyyden kannalta merkitystä sillä, jos ostoa ja myyntiä koskevat kauppakirjat on allekirjoitettu samalla kertaa ja sillä, jos B:lle ei ole kaupoissa siirtynyt yksinomaista päätäntävaltaa ostamiensa sijoitustodistusten suhteen."

Lausunnon rajaukset - -

Hakemuksen kohteena olevan kirjanpito koskee tilikausia 1.1.-31.12.1992 ja 1.1.-31.12.1993, jolloin jo olivat voimassa rikoslain 30 luvun 9 ja 10 §:t (24.8.1990/769), joissa säädetään rangaistavaksi sellainen näissä lainkohdissa lähemmin määritelty menettely, joka "- - olennaisesti vaikeuttaa oikean ja riittävän kuvan saamista kirjanpitovelvollisen toiminnan taloudellisesta tuloksesta tai taloudelllisesta asemasta - -."

Kirjanpitolautakunta voi antaa lausuntoja kirjanpitolain soveltamisesta (KPL 34 § 1 mom.). Lautakunnalla ei kuitenkaan ole vastavaa toimivaltaa rikoslain osalta. Tämän vuoksi lautakunta pidättäytyy antamasta lausuntoa hakijan 2. kysymyksestä siltä osin kuin sillä tarkoitetaan rikoslain 9 ja 10 §:n mukaista menettelyä.

Toisaalta lailla 23.12.1992/1572 lisättiin kirjanpitolain (KPL) 9 §:ään uusi 2 momentti, jonka ensimmäisen virkkeen mukaan "tilinpäätöksen tulee antaa oikeat ja riittävät tiedot kirjanpitovelvollisen toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta." Lainmuutos tuli voimaan vuoden 1993 alusta lukien siten, että "tilikaudelta, joka päättyy 30 päivänä kesäkuuta 1994 tai sitä ennen, pidettävään kirjanpitoon saadaan soveltaa tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä." Kuten edellä on todettu, hakemuksen kohteena oleva kirjanpito koskee tilikausia 1.1.-31.12.1992 ja 1.1.-31.12.1993, joten kirjanpitovelvollinen on voinut soveltaa aikaisempaa lakia. Tämän johdosta lautakunta pidättäytyy antamasta lausuntoa hakijan 2. kysymyksestä myös siltä osin kuin sillä tarkoitetaan KPL 9 §:n 2 momentin soveltamista hakemuksen kohteena olevaan kirjanpitoon ja tilinpäätökseen.

Kirjanpitolautakunnalla ei ole toimivaltaa siviilioikeudellisten kysymysten osalta. Siten lautakunta pidättäytyy lausumasta, täyttääkö hakemuksen kohteena oleva järjestely esineoikeudelliset ja muut siviilioikeudelliset edellytykset repo-sopimukselle. Lautakunta ei ota kantaa siihen, onko kirjausten hyväksyttävyyden kannalta merkitystä sillä, jos ostoa ja myyntiä koskevat kauppakirjat on allekirjoitettu samalla kertaa, tai sillä, jos kaupoissa ei ole siirtynyt yksinomaista päätäntävaltaa ostettuihin sijoitustodistuksiin. Lausunnon lähtökohtana on siviilioikeudellisesti pätevä repo-kauppa.

Lausunnon perustelut

1. Repo-sopimuksen oikeudellinen luonne

Hallituksen esityksessä Eduskunnalle laeiksi leimaverolain ja arvopaperimarkkinalain muuttamisesta (167/1995 vp., s. 1) kuvataan repo-sopimusta seuraavasti:

"Repo- eli takaisinostosopimuksella - - tarkoitetaan arvopaperien luovutussopimusta, jossa ostaja ja myyjä arvopaperien myynnin lisäksi samalla sopivat kumpaankin osapuolta velvoittavasti siitä, että sovitun ajan kuluttua ostaja myy ostamansa määrän samanlajisia arvopapereita takaisin alkuperäiselle myyjälle. Ensimmäisen luovutuksen yhteydessä määrätään kiinteä takaisinostohinta. Ostaja saa arvopapereihin täyden omistusoikeuden ja voi käyttää kaikkia niihin liittyviä hallinnoimisoikeuksia sekä luovuttaa arvopaperit edelleen.

Takaisinostosopimus sisältää kaksi pätevää, vastakkaissuuntaista arvopaperikauppaa. Kummassakin kaupassa omistusoikeus siirtyy osapuolten välillä, ja kauppahinta vastaa arvopapereihin sitoutunutta pääomaa. Takaisinostohinta ylittää yleensä ostajan maksaman hinnan. Hintaero on korvaus ostajalle siitä, että myyjä saa rahamäärän käyttöönsä sopimuksen ajaksi. Kun kiinteä takaisinostohinta sovitaan ensimmäisen luovutuksen yhteydessä, säilyy myyjällä riski arvopapereiden markkinahinnan muutoksista sopimuksen voimassaoloaikana."

Repo-kaupoissa siirtyy kohteena olevien arvopaperien hallinta alkuperäiseltä myyjältä ostajalle ja sopimusajan päättyessä takaisin myyjälle. Arvopaperimarkkinakäytännössä on tavanomaista, että repo-sopimuksen kohteena olevat arvopaperit, jotka myyjä omistaa, ovat säilytyksessä ulkopuolisessa rahoituslaitoksessa. Ostaja ja myyjä eivät yleensä siirrä arvopapereita keskenään "kädestä käteen".

Kun repo-sopimus on tehty ostajan ja myyjän välillä, ja tästä on ilmoitettu asianomaiselle rahoituslaitokselle, rahoituslaitos puolestaan ilmoittaa ostajalle säilyttävänsä repo-sopimuksen kohteena olevia arvopapereita ostajan lukuun kunnes sopimus on saatettu loppuun eli sopimusajan päättymiseen saakka.

Kuvatulla ilmoitusmenettelyllä on esineoikeudellinen vaikutus. Vaikka alkuperäinen myyjä joutuisi konkurssiin repo-sopimuksen aikana, eivät sopimuksen kohteena olevat arvopaperit kuuluisi hänen konkurssipesäänsä.

2. Repo-sopimuksen

taloudellinen luonne

Oikeudellisesta näkökulmasta katsottuna ostaja ja myyjä sopivat repo-kaupassa siitä, että myyjä ostaa myymänsä ja ostaja myy ostamansa arvopaperit takaisin sovitun ajan kuluttua etukäteen sovittuun hintaan. Repo-sopimuksen taloudellinen luonne kuitenkin on, että myyjä ottaa ostajalta lyhytaikaisen luoton, jonka vakuutena arvopaperit ovat. Kysymys ei ole kauppatapahtumasta, sillä myytyjen arvopaperien hintariski säilyy myyjällä.

Sen sijaan jos myyjällä on oikeus, mutta ei velvollisuutta takaisinostoon, kysymyksessä on kauppa. Tällöin arvopaperien luovutuksen jälkeen myyjälle ei jää muuta riskiä kuin luottoriski, jos arvopapereita ei luovuteta maksua vastaan.

3. Repo-sopimuksen käsittely kirjanpidossa

Kirjanpitolakiin ja -asetukseen ei sisälly erityisiä säännöksiä repo-sopimusten kirjanpidollisesta käsittelystä.

Lakia ja asetusta alemmanasteisessa sääntelyssä rahoitustarkastus on antanut valvottavilleen määräyksiä repo-sopimusten käsittelystä. Luottolaitosten tilinpäätösmääräyksessä (6.11.1995) annetun tasekaavan täyttöohjeen mukaan ("Saamisia koskevat yleiset määräykset") saamisiin "- - luetaan myös luottolaitosta ja tämän sopimuspuolta velvoittavin takaisinmyyntiehdoin ostettujen arvopapereiden - - ostohinta. Tällainen saaminen kirjataan sopimuspuolen mukaiseen tase-erään. Mikäli luottolaitoksella tai tämän sopimuspuolella on ainoastaan oikeus mutta ei velvollisuutta ostaa tai myydä arvopaperi - - takaisin, ostohintaa ei merkitä saamisiin." Vastaava määräys on annettu myös arvopaperinvälitysliikkeille.

Kirjanpitolautakunta on aikaisemmin lausunut arvopaperin myynnin suoriteperusteen toteutumisesta (KILA 1994/1295). Pääperiaatteena on, että arvopaperi katsotaan luovutetuksi ja tulo kirjauskypsäksi silloin, kun osakkeiden hallinnan siirto on myyjän ja ostajan välillä sitovaan kauppa- tms. sopimukseen perustuen toteutunut.

Lausuntonsa lähtökohtana kirjanpitolautakunta pitää myös realisoitumisperiaatetta: hallussapitovoittoja ei tule tulouttaa ja realisoituvan liiketapahtuman tulee taloudellisessa mielessä olla todellinen ja pysyvä. Edelleen lähtökohtana on suoriteperiaatteen vastaavuus: toisen kirjanpitovelvollisen menoa vastaa toisen kirjanpitovelvollisen tulo. Tämä periaate johtaa siihen, etteivät samat arvopaperit periaatteessa voi olla samanaikaisesti useamman kirjanpitovelvollisen taseessa arvopapereina.

Kirjanpitokäytännössä on ollut tavanomaista, että repo-sopimuksia käsitellään muiden arvopaperikauppojen tavoin. Myös leimaverolain muuttamista koskevan lain (18.12.1995/1536) esitöissä (HE 167/1995 vp, s. 1) repo-sopimus kuvataan kahdeksi vastakkaissuuntaiseksi arvopaperikaupaksi. Koska muille kirjanpitovelvolliselle kuin rahoitustarkastuksen valvottaville ei ole annettu määräyksiä tai ohjeita repo-sopimuksista, lautakunta katsoo, että repo-sopimuksen käsittelyä tavanomaisena arvopaperikauppana voidaan pitää hyvän kirjanpitotavan mukaisena.

Toisaalta hyvään kirjanpitotapaan kuuluu, että kirjanpitoratkaisuja tehtäessä kiinnitetään huomiota liiketapahtuman taloudelliseen luonteeseen, ei pelkästään sen oikeudelliseen muotoon (ns. sisältö ennen muotoa periaate). Repo-sopimuksen oikeudellinen ja taloudellinen luonne eivät täysin vastaa toisiaan, koska sopimuksen kohteena olevien arvopaperien hintarkiski säilyy myyjällä. Tämän perusteella kirjanpitolautakunta katsoo, että repo-sopimus voidaan kirjata myös rahan lainaksiantona. Tällöin arvopaperien osto- ja myyntihinnan erotus on korkoa, joka tulee jaksottaa sekä myyjän että ostajan kirjanpidossa sopimuksen voimassaoloajalle.

4. Reposopimukset tilinpäätöksessä

Reposopimus arvopaperikauppana

Kirjanpitolain 9 §:n 2 momentin nojalla tuloslaskelman ja taseen liitteenä on ilmoitettava tarpeelliset lisätiedot sen varmistamiseksi, että tilinpäätös antaa oikeat ja riittävät tiedot kirjanpitovelvollisen toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta. Repo-sopimuksessa alkuperäinen myyjä velvoittautuu ostamaan arvopaperit takaisin sovitun ajan kuluttua. Jos repo-sopimusta käsitellään kirjanpidossa tavanomaisena arvopaperikauppana, on alkuperäisen myyjän tilinpäätöksen informaatio puutteellinen, jollei tässä tilinpäätöksessä esitetä liitetietoa seuraavan tilikauden aikana takaisinostettavista arvopapereista.

Sopimuksen kohteena olevat arvopaperit merkitään alkuperäisen ostajan taseeseen rahoitusomaisuuteen, tai jos ostaja harjoittaa arvopaperikauppaa, vaihto-omaisuuteen.

Reposopimus lainaksiantona

Jos repo-sopimus kirjataan rahan lainaksiantona, sopimuksen kohteena olevia arvopapereita ei merkitä ostajan taseeseen; niiden sijasta taseeseen merkitään saaminen myyjältä. Vastaavasti repo-kaupan myyjä säilyttää arvopaperit omassa taseessaan, mutta ilmoittaa ne pantteina taseen liitteissä. Repo-sopimus ei vaikuta kohteena olevien arvopaperien arvostamiseen.

Myyjän repo-kaupassa saama suoritus on velka ostajalle. Tilikauden päättyessä ennen takaisinmyyntiajankohtaa kirjataan osto- ja myyntihinnan erotuksesta kulunutta sopimusaikaa vastaava osuus korkotulona kirjanpitolain 11 §:n mukaisesti siirtosaamiseksi ostajan taseeseen. Vastaava osuus kirjataan korkokuluna myyjän taseeseen siirtovelaksi.

Kirjanpitolautakunnan lausunto

Hakemuksen kohteena olevat liiketoimet on merkitty kirjanpitoon arvopaperikauppoina. Koska muille kirjanpitovelvolliselle kuin rahoitustarkastuksen valvottaville ei ole annettu määräyksiä tai ohjeita repo-sopimuksista, kirjanpitolautakunta katsoo, että repo-sopimuksen käsittelyä tavanomaisena arvopaperikauppana voidaan pitää hyvän kirjanpitotavan mukaisena.

Repo-sopimuksessa alkuperäinen myyjä velvoittautuu ostamaan arvopaperit takaisin sovitun ajan kuluttua. Jos repo-sopimusta käsitellään kirjanpidossa tavanomaisena arvopaperikauppana, tulee sopimuksen kohteena olevien arvopaperien alkuperäisen myyjän tilinpäätöksessä olla kirjanpitolain uuden 9 §:n 2 momentin mukainen liitetieto seuraavan tilikauden aikana takaisinostettavista arvopapereista. Tämän

lainkohdan ja muiden kirjanpitolain uudistettujen säännösten soveltaminen oli kuitenkin vielä vapaaehtoista hakemuksen tarkoittamana ajankohtana kirjanpitolain muutossäädöksen (23.12.1992/1572) voimaantulosäännöksen 3 momentin perusteella.

Alkuperäisen ostajan taseeseen merkitään repo-sopimuksen kohteena olevat arvopaperit rahoitusomaisuuteen, tai jos ostaja harjoittaa arvopaperikauppaa, vaihto-omaisuuteen.

Suositus

Lautakunta suosittelee, että kirjanpidossa menetellään ensisijaisesti siten, että repo-sopimus kirjataan rahan lainaksiantona. Tällöin sopimuksen kohteena olevia arvopapereita ei merkitä ostajan taseeseen; niiden sijasta taseeseen merkitään saaminen myyjältä. Vastaavasti repo-kaupan myyjä säilyttää arvopaperit omassa taseessaan, mutta ilmoittaa ne pantteina taseen liitteissä. Repo-sopimus ei vaikuta kohteena olevien arvopaperien arvostamiseen.

Meneteltäessä edellä esitetyllä tavalla on myyjän repo-kaupassa saama suoritus velka ostajalle. Arvopaperien osto- ja myyntihinnan erotus on korkoa, joka jaksotetaan sekä myyjän että ostajan kirjanpidossa sopimuksen voimassaoloajalle. Tilikauden päättyessä ennen takaisinmyyntiajankohtaa kirjataan osto- ja myyntihinnan erotuksesta kulunutta sopimusaikaa vastaava osuus korkotulona kirjanpitolain 11 §:n mukaisesti siirtosaamiseksi ostajan taseeseen. Vastaava osuus kirjataan korkokuluna myyjän taseeseen siirtovelaksi.