Yksityisen henkilön kirjanpitovelvollisuudesta

1. Hakemus

Hakija ( - - -

) pyytää syyttäjäviranomaisen ominaisuudessa kirjanpitolautakunnalta yleistä lausuntoa siitä, milloin taloudellinen toiminta muodostuu ajallisesti, paikallisesti, toiminnallisesti tai muutoin sellaiseksi ammatinharjoittamiseksi, josta syntyy kirjanpitolain 1 §:n mukainen kirjanpitovelvollisuus.

Lisäksi hakija pyytää lausuntoa siitä, syntyikö kirjanpitovelvollisuus autokauppaa koskevassa taloudellisessa toiminnassa, kun yksityishenkilö oli myynyt vuosien 1993-96 aikana henkilöautoja noin 50 kappaletta eli keskimäärin 1-2 autoa kuukaudessa. Koko ajanjaksona myyntikate oli ollut noin 100.000 markkaa ja liikevaihto siten arviolta ainakin 500.000 markkaa. Hakijan antaman tiedon mukaan kyseinen yksityishenkilö oli ostanut autot autoliikkeestä ja myynyt niitä eteenpäin lehti-ilmoituksin ja puhelimitse. Hän oli myös etsinyt ja välittänyt asiakkaille näiden esittämien toivomusten mukaisia autoja.

Myyntitoiminta oli tapahtunut ilman erillistä liikehuoneistoa kotoa käsin tai muuten puhelimen ulottuvilla ja ilman ulkopuolisia työntekijöitä.

2. Lausunnon perustelut

2.1. Lausunnon rajaus. Lausuntopyynnön jälkimmäinen osa liittyy hakemuksessa mainittuun yksityishenkilöön kohdistettuun rikosoikeudelliseen prosessiin. Kirjanpitolautakunta katsoo tältä osin voivansa antaa lausunnon hakijan esittämän kirjallisen ja suullisen aineiston perusteella, mutta korostaa samalla, ettei se ota näyttökysymykseen kantaa.

2.2. Kirjanpitovelvollisuus. Kirjanpitolain (1336/1997) 1:1.1 §:n nojalla jokainen, joka harjoittaa liike- tai ammattitoimintaa, on tästä toiminnastaan kirjanpitovelvollinen. Lain perusteluissa (hallituksen esitys 173/1997 vp., s. 8) korostetaan, että kirjanpitovelvollisuus määräytyy pääsääntöisesti toiminnan laadun, liiketoiminnan harjoittamisen, eikä esimerkiksi kirjanpitovelvollisen juridisen muodon perusteella.

Hakemuksessa mainitun autokaupan harjoittamisen aikana voimassa olleen vuoden 1973 kirjanpitolain 1 §:n säännös liikkeen- ja ammatinharjoittajan kirjanpitovelvollisuudesta on samanlainen kuin nykyisessä kirjanpitolaissa.

2.3. Kirjanpitolautakunnan aikaisemmat lausunnot. Kirjanpitolautakunnan lausunnossa KILA 1974/7 elokuvateatterin toimintaa pidettiin liiketoimintana. Elokuvateatterin palveluksessa ei ollut ulkopuolista henkilökuntaa ja sen vuoden myynti oli noin 23.000 mk.

Lausunnossa KILA 1988/996 pidettiin liiketoimintana henkilön harjoittamaa ajoneuvojen myyntiä ja einesten välitystä. Toiminta tapahtui ilman ulkopuolisia työntekijöitä ja ilman erillistä liikettä tai konttoria kotoa käsin. Varaston arvo oli noin 40.000 - 100.000 mk ja kahdeksan kuukauden liikevaihto yli 200.000 mk. Ansion saaminen perustui olennaiselta osin vaihto-omaisuuden hankkimiseen ja myymiseen, tuotantovälineistä aiheutui riski ja henkilökohtaisella ammattitaidolla ei ollut ratkaisevaa merkitystä ansion kannalta.

Lausunnon KILA 1994/1275 mukaan liiketoiminta on ansaintatarkoituksessa tapahtuvaa jatkuvaksi tarkoitettua tuotanto- tai palvelutoimintaa, jossa liiketoimintaa harjoittava yksikkö toimii tuotannontekijä-, suorite- ja rahoitusmarkkinoiden ympäröimänä. Liiketoiminnan ansio kertyy viime kädessä voittona tai ylijäämänä, ja siihen liittyy olennaisesti myös riski. Ammattitoiminta eroaa liiketoiminnasta lähinnä siten, että siinä käytettävä organisaatio on suppea ja tuotantovälineiden osuus vähäinen. Onko kyseessä liike- vai ammattitoiminta, on ratkaistava kulloinkin erikseen toiminnan yksilöllisten piirteiden perusteella. Esimerkiksi vähittäiskauppa on yleensä liiketoimintaa.

Lausunnossa KILA 2000/1630 yksityishenkilö ei ollut harjoittamastaan arvopaperi- ja -osuuskaupasta kirjanpitovelvollinen. Enimmillään vuotuinen arvopapereiden myynti oli yli 6.000.000 mk, ja myynti- ja ostotapahtumia oli yli 90 vuodessa. Kirjanpitolautakunta katsoi, että liiketoiminnan tunnusmerkkien toteutumista on arvioitava kokonaisuutena kussakin tapauksessa. Tässä tapauksessa toiminta ei edellyttänyt tuotantovälineiden hankkimista eikä niistä siten aiheutunut riskiä. Henkilöllä ei ollut toimitiloja, toiminimeä ja todellista asiakaskuntaa. Toiminta ei suuntautunut ulospäin ja siltä puuttuivat näin liiketoiminnalle tyypilliset ulkoiset tunnusmerkit. Voitontavoittelu, toiminnan jatkuvuus, siihen sitoutunut pääoma ja kauppatapahtumien määrä osoittivat aktiivisuutta, mutta eivät tehneet toiminnasta liiketoimintaa.

2.4. Kirjanpitolautakunnan kannanotto. Kirjanpitolaki sen paremmin kuin lain esityötkään eivät suoranaisesti määrittele liike- ja ammattitoiminnan käsitteiden sisältöä. KPL 1:1 §:n perusteluissa esitetty lausuma kirjanpitovelvollisen juridisen muodon vaikuttamattomuudesta viittaa kuitenkin siihen, ettei kirjanpitovelvollisuutta tule tulkita muodollisten kriteerien perusteella.

Kirjanpitolautakunta katsookin, että sen ei ole mahdollista ryhtyä määrittelemään yleisellä tasolla sellaisia taloudellisen toiminnan laadullisia ja määrällisiä kriteerejä, joiden perusteella syntyy kirjanpitovelvollisuus. Lautakunta korostaa, että liike- ja ammattitoiminnan tunnusmerkkien toteutumista on arvioitava kokonaisuutena kussakin tapauksessa erikseen toiminnan yksilöllisten piirteiden perusteella.

Hakemuksessa mainittu yksityishenkilö oli useamman vuoden aikana ostanut autoja autoliikkeestä ja myynyt niitä eteenpäin ansaintatarkoituksessa myyntimäärien olleessa keskimäärin 1-2 autoa kuukaudessa. Henkilö oli aktiivisesti tavoitellut asiakaskuntaa lehti-ilmoitusten välityksellä sekä etsinyt ja välittänyt asiakkaille ajoneuvoja näiden toivomusten mukaan. Toiminnan voidaan siten katsoa suuntautuneen ulospäin. Liiketoiminnan tärkein ominaisuus, joka erottaa sen palkkatyöstä, on toimintaan liittyvä taloudellinen riski. Ammattitoimintaan verrattuna liiketoiminnan riski on yleensä suurempi, eikä liiketoiminnassa myöskään korostu sen harjoittajan henkilökohtainen ammattitaito. Kuvauksen mukaisessa tilanteessa, jossa autoja ostetaan omaan lukuun autoliikkeestä ja myydään eteenpäin ansaintatarkoituksessa, toimintaan liittyy selkeä taloudellinen riski. Riskiä ei voida myöskään esitetyt volyymit huomioon ottaen pitää vähäisenä. Kirjanpitolautakunta katsoo, että kokonaisuutena arvioiden kyseinen toiminta täyttää li
iketoiminnan tunnusmerkit.

3. Kirjanpitolautakunnan lausunto

Kirjanpitolautakunta ei katso mahdolliseksi antaa yleistä lausuntoa siitä, milloin taloudellinen toiminta muodostuu sellaiseksi liike- tai ammattitoiminnaksi, josta seuraa kirjanpitovelvollisuus. Kirjanpitovelvollisen toiminnan tunnusmerkkien toteutumista on arvioitava kokonaisuutena kussakin tapauksessa erikseen toiminnan yksilöllisten piirteiden perusteella.
Hakemuksessa kuvattu toiminta voidaan katsoa KPL 1:1 §:ssä tarkoitetuksi liiketoiminnaksi. Liiketoimintaa harjoittava henkilö on tästä toiminnastaan kirjanpitovelvollinen.