Yksityishenkilön kirjanpitovelvollisuudesta rahanosto- ja myyntitoiminnassa

1. Lausuntopyyntö 

Hakijana oleva yksityishenkilö ( - - - ) on 10.8.2007 pyytänyt lausuntoa yksityishenkilön kirjanpitovelvollisuudesta eurokolikoiden myyntitoiminnassa. 

Lausuntopyynnön mukaan hakija myi pankkien konttoreista hankkimiaan käyttämättömiä eurokolikoita Suomeen ja ulkomaille vuosina 2002-2004. Toiminnan myöhemmässä vaiheessa hakija hankki eurokolikot tilaamalla ne suoraan pankin rahahuollosta. Hakijan mukaan tilauksia ei voinut tehdä kolikoiden vuosilukujen mukaan, joten huomattava osa kolikoista oli yleisemmiltä vuosilta ja siten lähinnä nimellisarvon arvoisia. Hakija toteaa, että se seikka, ettei voi vaikuttaa siihen, mitä tuotetta tukkukauppias toimittaa, ei hänen käsittääkseen ole normaalia liiketoimintaa ja siten kirjanpitovelvollisuuden alaista.

Hakija pyrki saamaan voittoa myyntitoiminnassaan ja toiminta on ollut jatkuvaa vuoden 2002 alusta kesään 2004 asti. Hakijan mukaan eräs ongelma oli, että toimiala oli aivan uusi, eikä pankilta saanut kolikko-ostoista tositteita kirjanpitoa varten. Koska ostotapahtumia ei kirjattu lainkaan, ei ostojen arvonlisäveroa olisi voinut vähentää. Hakija toteaa, että suuresta osasta myyntejä, yleisimpiä vuosilukuja koskien, kate oli oleellisesti pienempi kuin arvonlisäveron määrä myyntihinnasta. Hänen mukaansa tämä johtaa siihen, että veron määrä ylittää myyntitoiminnasta saadun voiton.

Hakija myi kolikot internetin välityksin internet-huutokauppamenettelyssä. Kolikot hän toimitti postitse. Hakija toimi kotoa käsin omalla tietokoneellaan, eikä hänellä ollut toimi- eikä varastotilaa. Myöskään palkattua henkilökuntaa hänellä ei ollut. Hakijan ilmoituksen mukaan toiminnasta on kertynyt myyntituloja seuraavasti:* vuosi 2002: 65.000 euroa;* vuosi 2003: 76.000 euroa; ja* vuosi 2004 (6 kk): 29.000 euroa. 

Vuonna 2002 kauppatapahtumia oli 497, vuonna 2003 532 kauppaa ja vuoden 2004 ensimmäisellä puoliskolla 318 kauppaa. Noin kolme neljäsosaa myynneistä oli arvoltaan enintään sata euroa. Kauppojen keskikoko hakijan ilmoittamien tietojen perusteella oli:* vuonna 2002 n. 131 euroa* vuonna 2003 n. 143 euroa, ja* vuonna 2004 n. 76 euroa.

2. Lausunnon perustelut

2.1. Säännökset ja esityöt

Kirjanpitolain (1336/1997, jäljempänä KPL) 1:1 §:n nojalla kirjanpitovelvollisuus on jokaisella liike- tai ammattitoiminnan harjoittajalla. Lain esitöissä (HE 173/1997 vp s. 8) todetaan, että "– – kirjanpitovelvollisuus määräytyy pääsääntöisesti toiminnan laadun, liiketoiminnan harjoittamisen, eikä esimerkiksi kirjanpitovelvollisen juridisen muodon perusteella."

KPL 2:5.4 §:n mukaan ”milloin kirjauksen perusteeksi ei saada ulkopuolisen antamaa tositetta, kirjaus tulee todentaa kirjanpitovelvollisen itsensä laatiman ja asianmukaisesti varmennetun tositteen avulla”.

Kauppa- ja teollisuusministeriön kirjanpidossa käytettävistä menetelmistä annetun päätöksen (47/1998) (jäljempänä KTMp) 2:4.1 §:n mukaan ”kirjanpitovelvollinen saa käyttää peruskirjanpitonaan rahalaitoksen antamia tiliotteita, jos ne vastaanotetaan vähintään kuukausittain”.

2.2. Kirjanpitolautakunnan aikaisemmat lausunnot

Kirjanpitolautakunta on aikaisemmissa lausunnoissaan täsmentänyt niin liike- kuin ammattitoiminnan kriteerejä. Lautakunta ei kuitenkaan ole katsonut mahdolliseksi antaa yleistä lausuntoa siitä, milloin taloudellinen toiminta muodostuu sellaiseksi liike- tai ammattitoiminnaksi, josta seuraa kirjanpitovelvollisuus. Kirjanpitolautakunta on lausunnoissaan korostanut, että liike- ja ammattitoiminnan tunnusmerkkien toteutumista on arvioitava kokonaisuutena kussakin tapauksessa erikseen toiminnan yksilöllisten piirteiden perusteella.

Liiketoimintaan verrattuna ammattitoiminnassa taloudellinen riski on yleensä vähäisempi ja toisaalta sen harjoittajan henkilökohtainen ammattitaito korostuneempi. Erityistä merkitystä lautakunta ei ole antanut sille, pitääkö henkilö itse toimintaansa ammattimaisena vai pelkästään harrastuksen luonteisena. Sekä liike- että ammattitoimintaa voidaan harjoittaa myös kokopäivätoimen ohella, eikä siihen tosiasiallisesti käytetyllä ajalla yleensä voida katsoa olevan kovin suurta painoarvoa kokonaisarvioinnissa (KILA 1697/2003).

Kirjanpitolautakunta on lausunnossaan 1796/2007 ottanut kantaa kysymykseen yksityishenkilön kirjanpitovelvollisuudesta rahanosto- ja myyntitoiminnassa. Ostoja ja myyntejä oli ollut muutama kymmenen kuukausittain ja toiminnasta oli kertynyt myyntituloja seuraavasti:* vuosi 2003: 21.548,27 euroa;* vuosi 2004:  8.499,63 euroa;* vuosi 2005:  7.979,60 euroa; ja
* vuosi 2006:  6.546,66 euroa.  

Lausuntopyynnön tarkoittama rahojen osto- ja myyntitoiminta ei ollut edellyttänyt tuotantovälineiden hankkimista eikä niistä siten ollut aiheutunut riskiä. Asianomaisella yksityishenkilöllä ei ollut toimitiloja eikä toiminimeä. Kaupat oli tehty internetin välityksellä anonyyminä huutokauppana eikä henkilö ollut tavoitellut asiakaskuntaa esimerkiksi omalla mainonnallaan. Toiminta ei siten suuntautunut ulospäin ja siltä puuttuivat näin liiketoiminnalle tyypilliset ulkoiset tunnusmerkit. Voitontavoittelu, toiminnan jatkuvuus, siihen sitoutunut pääoma ja kauppatapahtumien määrä osoittivat aktiivisuutta, mutta eivät tehneet toiminnasta liike- tai ammattitoimintaa. Edellä esitetyillä perusteilla lautakunta katsoi, ettei lausuntopyynnössä kuvattu yksityishenkilön harjoittama rahojen osto- ja myyntitoiminta kokonaisuutena arvioiden täyttänyt kirjanpitovelvollisuuden perustavan liike- eikä ammattitoiminnan tunnusmerkkejä. Siten hän ei ollut kirjanpitovelvollinen hakemuksessa tarkoitetusta toiminnastaan vuosina 2002–2006.

2.3. Lautakunnan kannanotto

Kirjanpitolautakunta toteaa, että lausuntopyynnön tarkoittamaa eurokolikoiden myyntiä keräilytarkoituksiin tulee lähtökohtaisesti käsitellä irtaimen esineen kauppana. Lausuntopyynnön tarkoittama kolikkomyynti on vuotuiselta arvoltaan ollut 58 000 – 76 000 euroa ja koostunut noin viidestäsadasta kaupasta. Asianomaisella yksityishenkilöllä ei ole ollut toimitiloja eikä toiminimeä. Kaupat on tehty anonyyminä huutokauppana internetin välityksellä. Toiminta ei ole edellyttänyt tuotantovälineiden hankkimista. Toisaalta kolikkomyynnin aktiivisuutta osoittavat toiminnan jatkuvuus ja voitontavoittelu. Lautakunta katsoo, että eurokolikoiden myynnin arvon ja kauppatapahtumien määrän perusteella toiminnan volyymi ei ole ollut vähäinen ja siten toimintaan on liittynyt taloudellinen riski.

Hakija on vedonnut siihen, että pankin antama puutteellinen tositeaineisto on olennaisesti vaikeuttanut kirjanpidon laatimista. Lautakunta toteaa, että ulkopuolisen antaman tositteen puutteellisuus ei poista kirjanpitovelvollisuutta. KPL 2:5.4 §:n mukaan tosite on tällaisessa tapauksessa laadittava viime kädessä itse. KTMp 2:4.1 §:n mukaan kirjanpitovelvollinen saa käyttää peruskirjanpitonaan rahalaitoksen tiliotteita. Siltä osin kuin tiliote ei sisällä kaikkia kirjanpitolain tositteelta edellyttämiä tietoja, kirjanpitovelvollisen tulee täydentää sitä.

Edellä mainituin perustein kirjanpitolautakunta katsoo, että lausuntopyynnössä kuvattu yksityishenkilön harjoittama eurokolikoiden myyntitoiminta kokonaisuutena arvioiden täyttää kirjanpitovelvollisuuden perustavan liiketoiminnan tunnusmerkit.

Lautakunta ei ole toimivaltainen ottamaan kantaa verotuskäsittelyyn asiassa.

3. Kirjanpitolautakunnan lausunto

Kirjanpitolautakunta katsoo, että lausuntopyynnössä kuvattu yksityishenkilön harjoittama kolikoiden osto- ja myyntitoiminta kokonaisuutena arvioiden täyttää kirjanpitovelvollisuuden perustavan liiketoiminnan tunnusmerkit. Siten hakija on ollut kirjanpitovelvollinen hakemuksessa tarkoitetusta toiminnastaan vuosina 2002–2004.