Sijoitussidonnaisen kapitalisaatiosopimuksen tuoton kirjaaminen

1. Hakemus 

Hakija ( - - - ) on asunto-osakeyhtiö, joka on sijoittanut ( - - - ) euroa  kestoltaan useampivuotisen kapitalisaatiosopimukseen. Kapitalisaatiosopimukseen kuuluvat varat sijoitettiin ( - - - ) Pankki Oy:n markkinoimaan joukkovelkakirjalainan luonteiseen sertifikaattiin. Sertifikaatilla kerrytettyjä varoja sijoitettiin edelleen ulkomaille rekisteröityyn ( - - - ) –nimiseen kohderahastoon, jonka varat oli puolestaan sijoitettu henkivakuutuksiin, jossa vakuutettuina olivat luonnolliset henkilöt. Hakemuksen liitteenä olevan esitteen mukaan kyseinen ( - - - ) -rahasto on henkivakuutusten omistaja ja edunsaaja.

Hakemukseen liitetyn markkinointiaineiston mukaan sertifikaatille taataan juoksuaikana vuotuinen ”6,5 %:n kiinteä taattu tuotto”. Tuotto maksetaan vuoden alussa. Sen sijaan sijoituksen pääoma ei ollut turvattu, vaan pääoman palautus juoksuajan lopussa riippuu kohderahaston arvon kehityksestä. Edellä olevan perusteella hakija oletti voivansa kirjata mainitun vuosituoton kirjanpitoonsa. 

Sittemmin hakija on huomannut, että sijoituksen tuotto ei ollut alkuperäisten odotusten mukainen. Edelleen hakija kertoo havainneensa, että Vakuutusyhtiön maksama vuotuinen ”takuutuotto” olikin ilmeisesti pääoman palautusta. Näkemystään hakija perustelee sillä, että tuottoa maksettaessa sertifikaatin arvo aleni kupongin määrällä. 

Vakuutusyhtiö on esittänyt hakijalle, että asiakkaalla on mahdollisuus valita nostaessaan varoja kapitalisaatiosopimuksesta, nostetaanko siitä tuottoa vai pääomaa. Vakuutusyhtiö oli katsonut, että vuosittain nostetun 6,5 %:n ”kupongin” kirjaamiselle tuotoksi tuloslaskelmaan ei ollut estettä.

Hakija on oheistanut hakemukseensa tekemänsä kapitalisaatiosopimuksen, sertifikaatin toimintaperiaatteet ja vuosikatsauksen vuodelta 2007 sekä Pankin käyttämän varainhoitajapankin salkkuraportin per 31.12.2007. Hakija katsoo raportista ilmenevän, että sijoitukselle maksettu vuosittainen ”takuutuotto” on sijoitettu toiseen kasvurahastoon. Sertifikaatin arvo oli kuitenkin samalla laskenut lähes kaksinkertaisella määrällä tähän tuottoon verrattuna. Tämä johtui hakijan mukaan kohderahaston ennakoitua huonommasta arvonkehityksestä ja vuonna 2007 dollarin heikkenemisestä euroon nähden.

Hakija tiedusteleekin kirjanpitolautakunnalta seuraavaa:

1) Onko kirjanpidollisen käsittelyn kannalta merkitystä sillä, että sijoitus on tehty kapitalisaatiosopimuksena Vakuutusyhtiön kanssa eikä suorana sijoituksena sertifikaattiin?

2) Voidaanko kapitalisaatiosopimuksesta suoritettavaa osanostoa käsitellä tuottona, mikäli itse sopimukseen ei ole toistaiseksi kertynyt tuottoa pääoman lisäksi; päinvastoin sopimuksen arvo on alkuperäistä sijoitusta alhaisempi.

3) Mikäli kapitalisaatiosopimus voidaan ”sivuuttaa” ja käsitellä sijoitusta siten kuin hakija olisi suoraan sijoittanut sertifikaattiin, olisiko lopputulos toisenlainen? Kupongin maksaminen vähentää joka tapauksessa sertifikaatin arvoa. Mikä merkitys asiassa on sillä, että sertifikaatin arvo saattaa kuitenkin juoksuajan lopussa olla vähintään hankinta-arvon suuruinen huolimatta maksetuista kupongeista?       

   2. Lausunnon perustelut
  

2.1. Kirjanpitolaki. Kirjanpitolain (1336/1997, jäljempänä KPL) 3:3.1 §:ssä luetelluista tilinpäätösperiaatteista ovat tämän lausuntopyynnön kannalta merkityksellisiä erityisesti sisältöpainotteisuus (2a kohta), varovaisuus (3 kohta) sekä suoriteperiaate (5 kohta). Lisäksi tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen tulee aina antaa oikea ja riittävä kuva kirjanpitovelvollisen toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta. Tätä varten tarpeelliset lisätiedot on ilmoitettava liitetietona (KPL 3:2.1 §).

KPL 5:1 §:n ensimmäinen virke edellyttää, että tilikauden tuotot kirjataan tuotoiksi tuloslaskelmaan. KPL 5:2 § puolestaan velvoittaa merkitsemään taseeseen ”saamiset nimellisarvoon, kuitenkin enintään niiden todennäköiseen arvoon” (1 kohta) ja ”rahoitusomaisuuteen kuuluvat arvopaperit ja muut sellaiset rahoitusvarat hankintamenon suuruisina tai, jos niiden todennäköinen luovutushinta tilinpäätöspäivänä on sitä alempi, tämän määräisinä” (2 kohta).

Siirtosaamisia puolestaan ovat KPL 4:6.1 §:n 2 kohdan mukaisesti ”sellaiset päättyneellä tai aikaisemmalla tilikaudella suoriteperusteisesti tai suoriteperustetta vastaavalla tavalla toteutuneet tulot, joista ei ole saatu maksua, jollei niitä ole merkittävä myyntisaamisiin”.   

KPL 5:13 § sisältää säännöksen pysyviin vastaavien kuuluvan hyödykkeen tai sijoituksen arvonalennuskirjauksesta. Jos tällaisen hyödykkeen tai sijoituksen todennäköisesti tulevaisuudessa kerryttämä tulo on pysyvästi vielä poistamatonta hankintamenoa pienempi, erotus on kirjattava arvonalennuksena kuluksi. Tarkastelussa on perusteltua ottaa huomioon tulevaisuudessa kertyvien tuottojen nykyarvo. Jos kyseessä on pitkäaikainen sijoitus, siihen liittyviä tulonodotuksia vastaa parhaiten todennäköinen luovutushinta (HE 173/1997 vp., s. 25).

KPL 5:13 § perustuu neljännen yhtiöoikeudellisen direktiivin pakottavaan 35(1)(c)(bb) artiklaan, jossa arvonalennus on tehtävä kaikkien pysyvien vastaavien osalta, jos arvon alenemista voidaan pitää pysyvänä. Saman artiklan (1)(c)(aa) kohta sisältää myös pysyvien vastaavien sijoituksia (financial fixed assets) koskevan sallivan säännöksen: niistä voidaan tehdä arvonalennus arvostamalla ne tilikauden päättymishetken mukaisesti. KPL:iin ei vuonna 1997 sisällytetty jälkimmäistä artiklakohtaa vastaavaa nimenomaista säännöstä, sillä tällaisiin sijoituksiin voitiin soveltaa KPL 5:1 §:n yleistä säännöstä tuottojen, kulujen ja menetysten jaksottamisesta (HE 173/1997 vp., s. 25-26).

2.2. Kirjanpitolautakunnan aikaisemmat lausunnot. Kirjanpitolautakunta on lausunnossaan KILA 1754/2005 ottanut kantaa kapitalisaatiosopimusten käsittelyyn tilinpäätöksessä. Lausunnon mukaan sijoitussidonnaisten kapitalisaatiosopimusten tuotot, jotka eivät ole vakuutuslaitoksen takaamia, tuloutetaan varovaisuuden periaatteen mukaisesti sijoitus- ja rahoitustoiminnan tuottona sitä mukaa, kun vakuutusyhtiö on lopullisesti sitoutunut niiden suorittamiseen. Muu mahdollinen tuotto tai kulu kirjataan siinä vaiheessa, kun sijoitus päättyy. Jollei vakuutussopimuksessa ole suojaa negatiiviselle kehitykselle, sijoituksesta pitää tehdä arvonalentumiskirjaus KPL 5:13 §:n nojalla samoin edellytyksin kuin muista sijoituksista.

2.3. Kirjanpitolautakunnan kannanotto. Hakemuksessa kuvattu kapitalisaatiosopimus on vakuutusluokista annetun lain (526/2008) 18 §:n mukainen henkivakuutusluokkaan 6 kuuluva sopimus, joka käsittää ”vakuutusteknisiin laskelmiin perustuvat kertyneen pääoman takaisinmaksua tarkoittavat sopimukset, joilla vakuutusyhtiö ottaa vastuulleen tietyn ajan kestäviä ja tietyn määräisiä sitoumuksia sovittua kertamaksua tai etukäteen sovittuja jatkuvia maksuja vastaan”. Tällaiset sopimukset voivat olla takuutuottoisia, sijoitussidonnaisia taikka näiden yhdistelmiä. Nyt käsiteltävä sopimus näyttäisi kuuluvan viimeksi mainittuun luokkaan, koska se sisältää peruselementit kahdesta muusta luokasta. Sopimuksessa on määritelty tietynsuuruinen takuutuotto, mutta toisaalta sijoituskohteiden arvonmuutosriski on vakuutuksenottajalla.

Säästöhenkivakuutussopimukset tehdään säännönmukaisesti määräajaksi.Jos vakuutuksenottajan suorittamista vakuutusmaksuista on kertynyt säästöä, vakuutuksenottajalla on vakuutussopimuslain (543/1994) 13 §:n mukaan oikeus keskeyttää maksujen suoritus ja saada vakuutusehtojen mukainen vakuutuksen säästöosuutta vastaava vakuutus (vapaakirja) taikka vakuutusehtojen mukaan laskettu vakuutuksen säästöosuus (takaisinostoarvo). Takaisinosto voi koskea myös tiettyä vakuutusturvan tai vakuutussäästön osaa, jolloin kyseessä oleva vakuutus jää edelleen voimaan.

2.3.1. Sijoitussidonnaisen kapitalisaatiosopimuksen takuutuoton kirjanpitokäsittely. Käsiteltävänä olevassa kapitalisaatiosopimuksessa sijoitukselle on ilmeisesti luvattu vuotuinen takuutuotto, mutta toisaalta sijoituksen pääoma ei ole turvattu.  Hakija kyseenalaistaa saamansa takuutuoton käsittelyn tuottona kahdella perusteella. Ensinnäkin sijoitetun pääoman laskiessa saatua tuottoa enemmän ei kyse ole todellisesta tuotosta vaan lähinnä pääoman palautuksesta. Tähän viittaisi hakijan mukaan toisaalta sekin, että maksetut tuotot laskevat vastaavasti sijoituskohteena olevan rahaston osuuden arvoa.

Kirjanpitolautakunta toteaa, että myös takuutuottoiseksi nimettyyn sijoitussidonnaiseen kapitalisaatiosopimukseen liittyy jo sisäänrakennettu taloudellinen riski silloin, kun pääomaa ei ole suojattu. Kun sijoituksen arvon aleneminen ylittää pääomalle sopimuksen mukaan maksettujen tuottojen määrän, kokonaistuotto jää negatiiviseksi. Lautakunnan käsityksen mukaan tällaisen sopimuksen tekemiselle ei ole laillista estettä, joten sovittua järjestelyä on myös sovellettava tällaisten sopimusten kirjanpitokäsittelyssä. Lautakunta kuitenkin painottaa sitä, että sillä ei ole ollut käytössään kaikkea hakijan ja tämän sopimuskumppanin välistä sopimusaineistoa. Se, mitä osapuolten välillä on viime kädessä sovittu, on näyttökysymys, johon lautakunta ei ota kantaa. Vastaavasti se, kuinka takuutuotto ja sen maksamistapa tulee viime kädessä määritellä, jää sopimusoikeudellisena kysymyksenä kirjanpitolautakunnan toimivallan ulkopuolelle. Tämä koskee myös hakijan kysymystä siitä, voidaanko tuotto maksaa käytännössä pääomaa veloittaen. Kirjanpitolautakunta perustaa lausuntonsa hakemuksessa esitettyyn selvitykseen.

Kuvatun kaltaisessa tilanteessa, jossa tuotonmaksun jälkeenkin sijoituksen kokonaistuotto jää negatiiviseksi, on tilinpäätökseltä edellytetyn oikean ja riittävän kuvan kannalta välttämätöntä kiinnittää huomiota mahdolliseen tarpeeseen tehdä tuottokirjausta vastaava arvonalennuskirjaus sijoitettuun pääomaan. Tällaisessa tilanteessa tuoton kirjaamista ja arvonalennuskirjaamista tulee käsitellä tilinpäätöksessä kokonaisuutena, jotta tosiasiallisesti negatiivisen tuoton kuvaaminen tilinpäätöksessä positiivisena vältettäisiin oikean ja riittävän kuvan edellyttämällä tavalla. 

Edellä mainituin perustein ja varaumin kirjanpitolautakunta ei näe estettä käsitellä kuvatun kaltaisessa tapauksessa kapitalisaatiosijoitukselle maksettua takuutuottoa kirjanpidollisesti tuottona siinäkään tapauksessa, että kokonaistuotto jää pääoman arvon alenemisen johdosta negatiiviseksi. Tällainen tuotto tulee kirjata tilikausittain suoriteperiaatteen mukaisesti tuloslaskelmassa rahoitustuottojen alaerään ”Tuotot muista pysyvien vastaavien sijoituksista”.  Jos takuutuoton maksatus tapahtuu vasta tilikauden jälkeen, mutta sen määrä on tiedossa, merkitään vastaava saaminen taseen siirtosaamisiin.

Hakemuksessa tuodaan esille myös hakijan sopimuskumppanin esittämä vaihtoehtoinen menettely, jossa tuoton maksamisen sijaan vastaava määrä voitaisiin käsitellä pääoman palautuksena eli toisin sanoen osittaisena takaisinostona. Kirjanpitolautakunta ei näe tällaiselle menettelylle estettä, jos se perustuu osapuolten väliseen sopimukseen. Tällöin pysyvien vastaavien sijoitusten asianomaisesta alaerästä vähennetään palautettu määrä maksettuihin vakuutusmaksuihin (ts. sijoitettuihin varoihin) saakka. Jos takaisinosto ylittää sijoitetut varat, on ylimenevä osa kirjattava tuotoksi.

Jos voidaan perustellusti katsoa, että maksettu erä on tulkittavissa yhtä hyvin tuotoksi tai pääoman palautukseksi, kirjanpitolautakunta katsoo hyvään kirjanpitotapaan sisältyvän varovaisuuden periaatteen mukaiseksi käsitellä maksua pääoman palautuksena.  

2.3.2. Kapitalisaatiosopimuksen arvonalennuksen käsittely. Käsiteltävää kapitalisaatiosopimusta tulee kirjanpitolautakunnan näkemyksen mukaan käsitellä pysyviin vastaaviin kuuluvana sijoituksena, jonka arvonalennuskirjauksen edellytykset määräytyvät KPL 5:13 §:n mukaisesti. Jos sijoituksen todennäköisesti kerryttämä tulo on pysyvästi vielä poistamatonta hankintamenoa pienempi, erotus on kirjattava arvonalennuksena kuluksi. 

Sijoituksen tulonodotuksia kuvaa parhaiten sen todennäköinen luovutushinta. Sijoituksella, jolla on jatkuva markkinanoteeraus, tulonodotuksia kuvaa lähtökohtaisesti tilinpäätöshetken markkinahinta. Silloin, kun sijoituksella ei ole markkinahintaa eikä muuta selvitystä sijoituksen arvosta ole saatu, tulonodotuksia kuvaa parhaiten sijoituksen tuottamien rahavirtojen nykyarvo. Jos edellä kuvatulla tavalla määritetty sijoituksen arvo on kirjanpitoarvoa olennaisesti alhaisempi, kirjanpitovelvollisen tulee pystyä luotettavasti osoittamaan, miksi tätä negatiivista erotusta ei voida pitää luonteeltaan pysyvänä. Tämä seikka tulee antaa liitetietona.

Sijoituksen arvonalennuksen edellytysten täyttymistä tulee tarkastella varovaisuuden periaatetta painottaen. Siten laissa mainittu pysyvyys ei tarkoita arvonalennuksen lopullisuutta, vaan objektiivisesti arvioitua tilannetta, jossa kirjanpitoarvoa vastaavan rahamäärän kertymistä sijoitusinstrumentin jäljellä olevana pitoaikana ei voida enää pitää todennäköisenä. Arvion tulee perustua realistisiin tulonodotuksiin, joiden määrittelyssä tulee turvautua saman tai vastaavan instrumentin pitkän aikavälin kurssikehitykseen ja volatiliteettiin. Mitä epärealistisemmaksi kirjanpitoarvon saavuttamiseksi edellytetty tuottovaatimus jäljellä olevana pitoaikana muodostuu, sitä todennäköisemmin on arvonalennuskirjaus tehtävä.

Jos pysyvyysehdon täyttymistä ei tilinpäätöstä laadittaessa pidetä todennäköisenä, on sijoituksen käyvän arvon – toisin sanoen markkinahinnan tai vastaavan arvon -  ja kirjanpitoarvojen olennaisella erolla silti merkitystä. Kirjanpitolautakunta katsoo, että KPL 3:2.1 §:n vaatimus oikeasta ja riittävästä kuvasta edellyttää, että tällaisessa tilanteessa tulee antaa liitetietona kirjanpitoarvon lisäksi käypä arvo.

2.3.3. Hakijan muut kysymykset. Hakija tiedustelee mahdollista kirjanpitokäsittelyn poikkeavuutta tilanteessa, jossa hakijan tekemä kapitalisaatiosopimus ”sivuutettaisiin” ja sijoitusta käsiteltäisiin suorana sijoituksena sertifikaattiin.

Kirjanpitolautakunta toteaa, että hakemuksessa kuvatussa tapauksessa kapitalisaatiosopimus on ollut sijoitusjärjestelyn edellytys. Tässä tapauksessa kyse on kapitalisaatiosopimukseen perustuvan saatavan arvostamisesta, jossa myös sopimuksen sisällä tapahtuvilla allokaatiomuutoksilla ja sijoitusjärjestelyn osapuolina olevien yritysten taloudellisella tilalla saattaa olla merkitystä. Jos kyseessä olisi suora sijoitus sertifikaattiin, kyse olisi lautakunnan näkemyksen mukaan sijoituksesta rahoitusvälineeseen, jolloin sijoitusta käsiteltäisiin kirjanpidollisesti rahoitusvälineitä koskevien säännösten mukaisesti.

  3.  Kirjanpitolautakunnan lausunto

Kirjanpitolautakunta ei näe periaatteellista estettä sille, että myös pääomaltaan turvaamattomalle kapitalisaatiosopimukselle maksettua tuottoa käsitellään kirjanpidollisesti tuottona siinäkin tapauksessa, että se jää pääoman arvon alenemista pienemmäksi. Tällainen tuotto tulee kirjata tilikausittain suoriteperiaatteen mukaisesti tuloslaskelmassa rahoitustuottojen alaerään ”Tuotot muista pysyvien vastaavien sijoituksista”.  Jos takuutuoton maksatus tapahtuu vasta tilikauden jälkeen, mutta sen määrä on tiedossa, merkitään vastaava saaminen taseen siirtosaamisiin.

Kuvatun kaltaisessa tilanteessa, jossa tuotonmaksun jälkeenkin sijoituksen kokonaistuotto jää negatiiviseksi, on tilinpäätökseltä edellytetyn oikean ja riittävän kuvan kannalta välttämätöntä kiinnittää huomiota mahdolliseen tarpeeseen tehdä tuottokirjausta vastaava arvonalennuskirjaus sijoitettuun pääomaan jäljempänä esitetyllä tavalla. Tällaisessa tilanteessa tuoton kirjaamista ja arvonalennuskirjaamista tulee käsitellä tilinpäätöksessä kokonaisuutena, jotta tosiasiallisesti negatiivisen tuoton kuvaaminen tilinpäätöksessä positiivisena vältettäisiin oikean ja riittävän kuvan edellyttämällä tavalla. 

Hakemuksessa tuodaan esille myös vaihtoehtoinen menettely, jossa tuoton maksamisen sijaan vastaava määrä voitaisiin käsitellä pääoman palautuksena eli toisin sanoen osittaisena takaisinostona. Kirjanpitolautakunta ei näe tällaisellekaan menettelylle estettä, jos se perustuu osapuolten väliseen sopimukseen. Tällöin pysyvien vastaavien sijoitusten asianomaisesta alaerästä vähennetään palautettu määrä maksettuihin vakuutusmaksuihin (ts. sijoitettuihin varoihin) saakka. Jos takaisinosto ylittää sijoitetut varat, on ylimenevä osa kirjattava tuotoksi.  Kysymys siitä, onko kuvatussa tapauksessa maksettu takuutuotto sisällöltään ja maksatustavaltaan sopimuksen mukainen, jää näyttökysymyksenä kirjanpitolautakunnan toimivallan ulkopuolelle. Kuitenkin tilanteessa, jossa voidaan perustellusti katsoa, että maksettu erä on tulkittavissa yhtä hyvin tuotoksi tai pääoman palautukseksi, lautakunta katsoo hyvään kirjanpitotapaan sisältyvän varovaisuuden periaatteen mukaiseksi käsitellä maksua pääoman palautuksena.

Kapitalisaatiosopimusta tulee käsitellä pysyviin vastaaviin kuuluvana sijoituksena, jonka arvonalennuskirjauksen edellytykset määräytyvät KPL 5:13 §:n mukaisesti. Jos sijoituksen todennäköisesti kerryttämä tulo on pysyvästi vielä poistamatonta hankintamenoa pienempi, erotus on kirjattava arvonalennuksena kuluksi.  Sijoituksen tulonodotuksia kuvaa puolestaan parhaiten sen todennäköinen luovutushinta. Sijoituksella, jolla on jatkuva markkinanoteeraus, tulonodotuksia kuvaa lähtökohtaisesti tilinpäätöshetken markkinahinta. Silloin, kun sijoituksella ei ole markkinahintaa eikä muuta selvitystä sijoituksen arvosta ole saatu, tulonodotuksia kuvaa parhaiten sijoituksen tuottamien rahavirtojen nykyarvo. Jos edellä kuvatulla tavalla määritetty sijoituksen arvo on kirjanpitoarvoa olennaisesti alhaisempi, kirjanpitovelvollisen tulee pystyä osoittamaan, miksi tätä negatiivista erotusta ei voida pitää luonteeltaan pysyvänä. Tämä seikka tulee antaa liitetietona.

Sijoituksen arvonalennuksen edellytysten täyttymistä tulee tarkastella varovaisuuden periaatetta painottaen. Siten laissa mainittu pysyvyys ei tarkoita arvonalennuksen lopullisuutta, vaan objektiivisesti arvioitua tilannetta, jossa kirjanpitoarvoa vastaavan rahamäärän kertymistä sijoitusinstrumentin jäljellä olevana pitoaikana ei voida enää pitää todennäköisenä. Arvion tulee perustua realistisiin tulonodotuksiin, joiden määrittelyssä tulee turvautua saman tai vastaavan instrumentin pitkän aikavälin kurssikehitykseen ja volatiliteettiin. Mitä epärealistisemmaksi kirjanpitoarvon saavuttamiseksi edellytetty tuottovaatimus jäljellä olevana pitoaikana muodostuu, sitä todennäköisemmin on arvonalennuskirjaus tehtävä.

Jos pysyvyysehdon täyttymistä ei tilinpäätöstä laadittaessa pidetä todennäköisenä, on sijoituksen käyvän arvon – toisin sanoen markkinahinnan tai vastaavan arvon -  ja kirjanpitoarvojen olennaisella erolla silti merkitystä. Kirjanpitolautakunta katsoo, että KPL 3:2.1 §:n vaatimus oikeasta ja riittävästä kuvasta edellyttää, että tällaisessa tilanteessa tulee antaa liitetietona kirjanpitoarvon lisäksi käypä arvo.

Jos kuvatussa tapauksessa olisi kapitalisaatiosopimuksen sijaan kyse suorasta sijoituksesta sertifikaattiin, kyse olisi lautakunnan näkemyksen mukaan sijoituksesta rahoitusvälineeseen, jolloin sijoitusta käsiteltäisiin kirjanpidollisesti rahoitusvälineitä koskevien säännösten mukaisesti.