Aravalainan korkojen ja aravavuokratalon poistojen kirjaaminen

Hakija on yhdenmukaisen hyvän kirjanpitokäytännön aikaansaamiseksi pyytänyt kirjanpitolautakunnalta ohjetta siitä, miten uuden aravavuokratalojen yhtenäislainajärjestelmän mukaisten lainojen korot käsiteltäisiin ja aravavuokratalon poistokäytäntö järjestettäisiin kirjanpidossa.

Hakija on hakemuksessaan lausunut ja hakemusta käsiteltäessä on muutoin käynyt ilmi aravavuokratalojen lainajärjestelmää uudistetun vuoden 1990 alusta uusien vuokratalokohteiden osalta lailla asuntotuotantolain muuttamisesta (1140/89) siten, että lainan saajalta perittävät korot ja lyhennykset määrätään vuosimaksuna.

Laina-ajan alussa vuosimaksu ei kata koron osuutta kokonaan, vaan maksamatta jäävä osuus lisätään lainan pääomaan. Vuosimaksua tarkistetaan vuosittain kuluttajahintaindeksin toteutunutta muutosta vastaavasti lisättynä yhdellä prosenttiyksiköllä. Tietyn laina-ajan kuluttua vuosimaksu mahdollistaa koron perimisen kokonaan, minkä jälkeen alkaa myös lainan lyhennysten periminen. Aravavuokratalojen rahoituksessa laina-ajat ovat uudessa järjestelmässä varsin pitkät, keskimäärin noin 34 vuotta.

Vuoden 1991 alusta aravavuokratalojen peruskorjauksen lainajärjestelmä on uudistettu vastaavasti lailla asuntotuotantolain muuttamisesta (1185/90). Edelleen vuoden 1991 alusta on mahdollistettu lailla vuokratalolainojen lainaehtojen muuttamisesta (1186/90) aikaisemmin aravavuokratalon rakentamista varten myönnettyjen asuntolainojen siirtäminen lainan saajan hakemuksesta yhtenäislainajärjestelmän piiriin.

Aravalainan vuosimaksua koskevat säännökset sisältyvät nykyisin asuntotuotantolain (1185/90) 11 a - d §:iin ja korkosäännös 11 g §:ään. Asuntolainan ensimmäisen vuosimaksun suuruudesta on annettu valtioneuvoston päätös (446/90).

Hakija on edelleen lausunut, että uusi lainajärjestelmä toimii tarkoituksenmukaisesti sekä matalan että korkean inflaation aikana.

Esimerkiksi 5 %:n inflaatioasteella aravalainan korko lisätään osittain lainan pääomaan noin 20 vuoden ajan, minkä jälkeen lainasta perittävä vuosimaksu mahdollistaa koko koron ja myös lyhennyksen suorittamisen. Nimellinen lainapääoma kasvaa tällöin noin 1,5-kertaiseksi verrattuna alkuperäiseen pääomaan. Jos inflaatio olisi korkeampi, olisi pääomittaminen voimakkaampaa, mutta inflaatio myös pienentäisi reaalista lainapääomaa nopeammin. Vastaavasti jos inflaatio olisi alempi, olisi pääomittaminen ja alemman inflaation reaalista lainapääomaa pienentävä vaikutus vähäisempää. Reaalisesti aravalainan pääoma laskee inflaatiotasosta riippumatta laina-ajan alusta lukien. Näin ollen korkea inflaatio ei sinänsä johda mihinkään erityisiin riskeihin lainapääoman kehityksen kannalta. Hakija on liittänyt hakemukseensa esimerkkilaskelmia lainapääoman kehityksestä yhtenäislainajärjestelmässä

eri inflaatio-oletuksilla.

Hakija katsoo, että aravavuokratalon omistavan kirjanpitovelvollisen näkökulmasta aravalainan korkojen ja lyhennysten rahoittamiseksi tarvittavia tuloja voidaan useista syistä pitää poikkeuksellisen turvattuina. Aravalainoitetuissa vuokrataloissa noudatetaan niin sanottua omakustannusperiaatetta. Tämän periaatteen mukaan vuokralaisilta perittävät vuokrat määrätään niin, että vuokratuloilla ja muilla tuloilla voidaan kattaa vuokratalon rahoituksesta aiheutuvat pääoman korot ja lyhennykset sekä hyväksyttävät hoitomenot.

Käytännössä vuokratulojen kertyminen voi vaarantua vain sellaisissa poikkeustilanteissa, joissa vuokratalo jäisi esimerkiksi sijaintinsa johdosta huomattavalta osin tyhjäksi.

Aravavuokratalojen käyttöaste on kuitenkin varsin korkea. Esimerkiksi vuonna 1990 oli noin 300 000 aravavuokra-asunnon kannasta ainoastaan 587 vuokra-asuntoa tyhjänä pidempään eli vähintään kuusi kuukautta. Toisaalta vuokrataloja hyväksytään lainoituksen piiriin vain niillä paikkakunnilla, joissa vuokra-asunnot säilyvät tehokkaassa asuntokäytössä.

Myös aravalainan korkojen ja lyhennysten kehitys on mitoitettu niin, että ne kehittyvät pitkällä aikavälillä ansiotason nousua hitaammin.

Lisäksi on otettava huomioon, että suuri osa eli lähes 30 % aravavuokratalojen vuokralaisista saa asumistukea, jonka mitoitus perustuu kohtuullisiin asumismeno-osuuksiin. Asumismenojen tulonkäyttöosuuksia on myös viimeksi vahvistetuissa asumistuen määräytymisperusteissa tarkistettu siten, että esimerkiksi kolmihenkinen perhe, jonka tulot vastaavat teollisuuden keskiansiotasoa, on lähtökohtaisesti asumistuen piirissä. Näin ollen ansiotulojen väheneminen ei välttämättä merkitse vastaavaa vuokranmaksukyvyn alenemista.

Valtion tulo- ja menoarvioon sisältyy myös määräraha avustuksista taloudellisissa vaikeuksissa oleville vuokrataloille. Tämän määrärahan avulla on voitu alentaa kohtuullisen vuokratason ylittäviä vuokria. Hakijan näkemyksen mukaan voidaankin perustellusti olettaa, että vuokratuloilla voidaan rahoittaa normaalisti aravalainoituksen korot ja lyhennykset koko laina-aikana.

Uuden aravalainajärjestelmän toimivuutta voidaan tarkastella esimerkiksi 1970-80 -lukujen todellisen kustannuskehityksen valossa. Hakija katsoo tämän tarkastelujakson olevan erittäin hyvä myös siitä syystä, että sen aikana inflaatioaste oli kymmenen vuoden ajan korkea, yli 12 prosenttia vuodessa. Jos uusi lainajärjestelmä olisi otettu käyttöön vuonna 1970, olisi keskimääräisen aravalainan suuruus ollut noin 750 mk/m2. Nimellinen lainapääoma olisi ollut suurimmillaan noin 2 400 mk/m2 vuonna 1990, minkä jälkeen olisi alkanut lyhennysten suorittaminen. Aravatalon vuokrataso olisi tänä vuonna noin 33 mk/m2/kk.

Hakijan näkemyksen mukaan on kuitenkin otettava huomioon, että 1970-luvulla vallinneissa olosuhteissa valtioneuvosto olisi todennäköisesti käyttänyt uudessa lainajärjestelmässä olevaa mahdollisuutta lainan korkojen ja lyhennysten vuotuisen tarkistuksen alentamiseen, jolloin myös korkotaso olisi alentunut. Tällöin todellinen vuokrataso olisi tällä hetkellä laskelman mukaista tasoa alempi, ja sitä voitaisiin pitää kohtuullisena verrattuna tasoyleisohjeen taulukkotasoon.

Edellä mainitun esimerkin mukainen vuokrataso olisi korkeampi kuin vanhan aravajärjestelmän mukaisessa kohteessa. Toisaalta vuokrataso olisi selvästi alempi kuin uudessa, vuonna 1990 lainoitetussa aravavuokratalossa, jossa keskimääräisen kohteen vuokrataso on yli 38 mk/m2/kk. Uusi lainajärjestelmä olisi esimerkissä johtanut juuri siihen tulokseen, mikä on ollut tavoitteena lainajärjestelmän uudistuksessa. Vanhassa aravajärjestelmässä vuokratasot ovat pysyneet liian alhaisina ottaen huomioon asuntojen todellinen käyttöarvo, mikä on johtanut valtion kannalta tarpeettoman kalliiseen järjestelmään. Uudessa järjestelmässä vuokrataso olisi muodostunut korkeammaksi kuin vanhassa järjestelmässä, mutta vuokrataso olisi silti pysynyt kohtuullisena ja vuokratason kehitys eri-ikäisissä taloissa olisi vastannut olennaisesti paremmin asuntojen todellista käyttöarvoa.

Uudet yhtenäislainat myönnetään valtion asunto-olojen kehittämisrahaston varoista. Koska aravalainan suuruus on yleensä 90-95 prosenttia todellisista kustannuksista, ei uustuotannon rahoitusta varten jouduta normaalisti ottamaan muuta velkaa. Näin ollen valtio on yleensä ainoa huomattava velkoja. Valtio myös ohjaa ja valvoo järjestelmän toimivuutta, mikä hakijan näkemyksen mukaan tulisi ottaa huomioon ajateltaessa kirjanpitokäytännölle asetettavia vaatimuksia.

Vanhojen aravavuokratalojen peruskorjauksen yhteydessä voi syntyä tilanteita, joissa vuokratalolla on huomattavammin jäljellä esimerkiksi pankista saatua rahoitusta. Asuntotuotantolain 11 d §:n 2 momentin nojalla vuosimaksu on kuitenkin näissä tapauksissa määrättävä aina niin, että näiden ensisijaislainojen hyväksyttävät korot ja lyhennykset voidaan suorittaa. Ensisijaislainoilla on myös paremmat vakuudet kuin aravalainalla. Myös näissä tilanteissa voidaan siten muiden huomattavien velkojien asemaa pitää erityisen turvattuna.

Edellä mainitun omakustannusperiaatteen mukaisesti vuokrien määräytymisperusteisiin hyväksytään vuoden aikana erääntyvät todelliset maksut. Vuokraperusteisiin hyväksyttävästä alijäämästä eliminoidaan vuokralaskennassa vastaavasti puhtaasti kirjanpidolliset erät. Jos korko kirjattaisiin kuluksi siltäkin osin, kuin se järjestelmän mukaan pääomitetaan, ei tästä aiheutuvaa alijäämää saataisi kuitenkaan ottaa huomioon vuokraperusteissa. Hakija katsoo, että tällaisten erien eliminoiminen vuokralaskelmassa monimutkaistaisi huomattavasti ennestäänkin vaikeita alijäämän laskentaohjeita sekä vuokralaskennan ja tilinpäätöksen täsmäyttämistä keskenään. Tämä vaikeuttaisi aravavuokratalon hallinnointia ja johtaisi tarpeeseen lisätä viranomaisohjausta, mikä olisi ristiriidassa nykyisen suuntauksen kanssa.

Hakija on hakemuksessaan myös korostanut, että aravajärjestelmässä talojen vuokranmääritys mahdollistaa sen, että vuokriin sisällytetään riittävä erä talon jatkuvaa ylläpitoa varten. Lähtökohtana on, että talot pysyvät asuntokäytössä vähintään aravalainan laina-aikaa vastaavan ajan. Vanhimmat, 1950-luvulla lainoitetut aravavuokratalot ovat edelleen asuntokäytössä.

Edellä mainittuihin näkökohtiin viitaten hakija katsoo, että valtion asunto-olojen kehittämisrahaston varoista myönnettävien lainojen lainaehtoihin ja aravavuokratalojen vuokrien määräytymiseen liittyy huomattava määrä sellaisia erityistekijöitä, jotka tulisi voida ottaa huomioon asetettaessa vaatimuksia hyvälle kirjanpitokäytännölle. Aravalainan korkojen pääomittamisella ja aktivoimisella saadaan korkomenot siirrettyä vuokratulojen kohdalle eli periaate "meno tulon kohdalle" toteutuisi sovellettuna tältäkin osin. Aktivoidut korot kirjattaisiin kuluksi sitä mukaa, kuin ne vuosimaksuun sisältyvinä otetaan huomioon vuokraperusteissa.

Hakija on lisäksi viitannut siihen, että sille on toimitettu asiassa osuuskunta A:n ja B:n kirjelmä, josta on liitetty jäljennös hakemukseen. Kirjelmän mukaan edellä mainittujen yhteisöjen nykyinen poistojen kirjausmenettely perustuu lainojen lyhennysten ja poistojen määrien toisiaan vastaavuuteen. Tähän perustuen olisi uudistetun aravalainajärjestelmän mutkainen poistomenettely se, että lainapääomaan lisättyjen korkojen tultua kokonaisuudessaan maksetuiksi ja siirryttäessä alkuperäisen lainan pääoman lyhentämiseen aloitettaisiin myös ensimmäisten poistokirjausten tekeminen laadittavan poistosuunnitelman mukaisesti.

Hakija on vielä lausunut, että kun käyttöomaisuuden poistojen kirjausmenettely perustuisi lainojen lyhennysten ja poistojen määrien toisiaan vastaavuuteen, poistot ja vuokratuotot vastaisivat tältäkin osin toisiaan.

Hankintamenosta olisi poistamatta 5 - 10 prosenttia lainojen tultua lyhennetyksi 34 vuoden aikana, mikä kuvastaa hyvin sitä, että hankintameno tulee kirjattua kuluksi todellisena pitoaikana.

Osuuskunta A on hakijan hakemukseen liittyen kirjanpitolautakunnalle aravakiinteistöjen pitoajasta antamassaan lausunnossa arvioinut asuntokantansa taloudelliseksi käyttöiäksi kerrostaloissa 80 - 100 vuotta ja pientaloissa 50 - 80 vuotta.

Hakija on esittänyt, että aravalainan pääomitettava korkojen osuus voitaisiin aktivoida siihen asti, kun korkojen kattamiseksi kertyy vuokratuloja, ja että aravavuokratalon poistokirjaukset voitaisiin suorittaa alkuperäisen lainapääoman lyhentämisen myötä. Hakijan näkemyksen mukaan muussa tapauksessa kirjanpitokäytäntö johtaisi sellaiseen kestämättömään tilanteeseen, että taloyhtiöissä jouduttaisiin suorittamaan osakeyhtiölain mukaisia selvitystilaan asettamista koskevia laskelmia ja myös taloyhtiöiden verotukseen liittyvät ongelmat kärjistyisivät.

Lausunnon perustelut

Kirjanpitolain 16 §:n 1 momentin mukaan tilinpäätöksessä tilikauden tulot kirjataan tuotoiksi. Tuotoista vähennetään kuluina ne menot, joista ei todennäköisesti enää kerry niitä vastaavaa tuloa. Muut menot saadaan aktivoida sen mukaan kuin 16 §:ssä jäljempänä säädetään. Pykälän 3 momentin mukaan käyttöomaisuuden hankintameno aktivoidaan ja kirjataan vaikutusaikanaan poistoina kuluiksi. Pykälän 4 momentin mukaan muut pitkävaikutteiset menot on poistettava vaikutusaikanaan, mikäli niitä on aktivoitu.

Edellä mainitut säännökset eivät sanamuotonsa mukaan koske vieraan pääoman korkoja, jotka eivät ole tuotannontekijäin hankkimisesta aiheutuneita menoja. Kirjanpitolain 16 §:ssä säädetään menojen vähentämisestä kuluina tulosta laskettaessa, mutta ei korkojen vähentämisestä.

Kirjanpitolain 19 §:ssä säädetään tuloksen syntymisen esittämisestä tuloslaskelmassa. Säännöksestä ja siihen perustuvista kirjanpitoasetuksen 1 §:n ja 3 §:n mukaisista tuloslaskelmakaavoista, joiden mukaan toisaalta liiketoiminnan ja toisaalta kiinteistön hallintaan perustuvan toiminnan tuloslaskelma laaditaan, käy selville vaatimus tilikaudelle kuuluvien korkokulujen esittämisestä tuloslaskelmassa.

Asuntotuotantolain 11 a §:n 1 momentin ensimmäisen lauseen mukaan asuntolainan korot ja lyhennykset suoritetaan vuosimaksusta siten kuin jäljempänä pykälässä ja 11 b - 11 g §:ssä sekä 15 c §:n 3 momentissa säädetään. Pykälän 2 momentin mukaan vuosimaksusta on suoritettava ensin asuntolainan korkoa. Se osa korosta, jota ei voida suorittaa vuosimaksusta, lisätään vuosittain asuntolainan pääomaan.

Aravavuokratalojen uudessa lainajärjestelmässä aravalainan korko ja lyhennys otetaan vuokraa määrättäessä huomioon vuokratalolle määrätyn vuosimaksun suuruisena. Koronmaksu lykkääntyy, kun vuosimaksun ylittävä osa vuotuisesta korosta liitetään lainapääomaan. Tämän tarkoituksena on sopeuttaa muun muassa korkojen kattamiseen perittävien vuokrien tasoa tarkoituksenmukaisesti kokonaislaina-ajalle.

Kirjanpitolautakunta on aikaisemmin antanut lausunnon nro 893/26.1.1987 T 174, jonka mukaan vieraan pääoman korot, joiden maksun lykkääminen perustuu lakiin eräiden asuntolainojen koron alentamisen sekä lyhennysten ja korkojen lykkäämisen väliaikaisesta järjestämisestä (883/85), voidaan aktivoida ja vähentää korkokuluina niiden kattamiseksi myöhemmin kertyvistä vuokratuotoista. Eräiden asuntolainojen lyhennysten ja korkojen lykkäämisen väliaikaisesta järjestämisestä on viimeksi säädetty vuonna 1990 erääntyneitä lyhennys- ja korkoeriä koskevalla lailla (1078/90). Tämän lain 7 §:n 1 momentin mukaan lykätyt lyhennykset ja korot on maksettava takaisin sinä eräpäivänä, joka ensiksi seuraa kahden vuoden kuluttua lykkäysilmoituksen tekemisestä asuntohallitukselle.

Taloudellisiin vaikeuksiin joutuneita vuokrataloja on asuntolainan korkojen ja lyhennysten lykkäysjärjestelmän lisäksi tuettu suorilla avustuksilla. Viime vuosina avustuksia on myönnetty huomattavissa taloudellisissa vaikeuksissa olevien vuokratalojen lainojen korkojen ja korkojen osan maksamiseen. Huomattavissa taloudellisissa vaikeuksissa olevana on pidetty muun muassa vuokrataloa, joka ei ole voinut kahtena edellisenä vuotena vuokrilla kattaa hyväksyttäviä vuotuisia pääoma- ja hoitomenoja.

Aravavuokratalojen uuteen lainajärjestelmään siirtymisen yhteydessä on luovuttu asuntolainojen lyhennysten ja korkojen lykkäämisen väliaikaisesta järjestämisestä.

Yhtenäislainajärjestelmän puitteissa korkojen maksua lykätään automaattisesti inflaation ollessa yli 1 % vuodessa lisäämällä vuosimaksun ylittävä osa vuotuisesta korosta tietyn ajan lainapääomaan. Aravavuokratalon omistaja voi inflaation ollessa nopea joutua rahoittamaan aravalainan korot useiden vuosien ajalta lainapääoman lisäyksellä, kunnes vuokralaisilta perittävien vuokrien suuruutta määräävä vuosimaksu on noussut vuotuisten korkojen kattamisen edellyttämälle tasolle. Hakemukseen liitetyn, 7 %:n inflaatio-oletukseen perustuvan esimerkkilaskelman mukaan korkoja olisi lainapääomaan lisättyinä enimmillään yli kuuden vuoden ajalta.

Vuokratulojen kertymistä asuntotuotantolain (1185/90) nojalla aravalainan pääomaan vuosittain lisättyjen korkojen kattamiseen voidaan ottaen huomioon ne aravajärjestelmän erityispiirteet, jotka hakemuksessa on esitetty perusteluina vuokratulojen poikkeukselliselle varmuudelle, käytännössä pitää todennäköisenä, mikäli korkoja joudutaan rahoittamaan lainanlisäyksellä enintään kahden vuoden ajalta. Näissä olosuhteissa on aravavuokratalon omistajan tilinpäätöksessä niitä aravalainan korkoja, joita vastaava määrä on liitetty lainapääomaan, kirjanpitolain 16 §:n 1 ja 4 momenttien säännöksistä ilmenevän periaatteen mukaisesti mahdollista aktivoimalla siirtää odotettujen, niitä vastaavien vuokratulojen kohdalle. Aravalainan korkojen aktivoimista kahta vuotta pitemmältä ajalta ei sitä vastoin voida pitää hyvän kirjanpitotavan sisältämän varovaisuuden periaatteen mukaisena.

Aravalainan aktivoidut korot kirjataan kuluiksi sitä mukaa, kun aravavuokratalon vuokralaisilta perittävää vuokraa määrättäessä huomioon otettavaan vuosimaksuun sisältyy aktivoituja korkoja vastaavan lainanlisäyksen lyhennystä.

Kirjanpitolain 20 §:n 1 momentin mukaan taseeseen on riittävästi eriteltyinä merkittävä asetuksessa tarkemmin määrättävällä tavalla vastaaviin rahoitusomaisuus, vaihto-omaisuuden aktivoidut hankintamenot sekä käyttöomaisuuden hankintamenojen ja muiden pitkävaikutteisten menojen poistamaton osa samoin kuin arvostuserät sekä muut pitkäaikaiset sijoitukset. Aktivoidut vieraan pääoman korot esitetään kirjanpidollisen luonteensa mukaisesti arvostuserinä taseen vastaavissa. Kirjanpitolain 21 §:n 3 kohdan mukaan tuloslaskelmassa tai taseessa taikka niiden liitteenä on ilmoitettava arvostuserät sekä niiden lisäykset ja vähennykset tilikauden aikana, eriteltyinä.

Kirjanpitolain 16 §:n 3 momentin edellyttämä käyttöomaisuuden poistojen tekeminen tarkoittaa menettelyä, jolla käyttöomaisuuden hankintameno vähennetään kirjanpitovelvollisen tuloista käyttöomaisuuden taloudellisena vaikutusaikana. Kirjanpitolain poistosäännöksissä on otettu huomioon, että pitkävaikutteisten menojen kirjaamisessa kuluiksi on sallittava joustavuutta. Käyttöomaisuushyödykkeiden hyväksikäytön ja kirjanpitovelvollisen saamien tulojen väliltä puuttuu yleensä sellainen selkeä riippuvuussuhde, joka antaisi mahdollisuuden käyttöomaisuuden hankintamenojen tarkkaan kohdistamiseen vastaaviin tuloihinsa. Kirjanpitolain 16 §:n 1 momentin mukaista pääsääntöä, joka edellyttää menon kirjaamista kuluksi aina, kun on todennäköistä, ettei siitä kerry vastaavaa tuloa, on kuitenkin noudatettava myös kirjattaessa käyttöomaisuuden hankintameno poistoina kuluiksi. Toisaalta tulojen kertymistä vastaava poistojen tekeminen käyttöomaisuuden vaikutusaikana on hyvän kirjanpitotavan sisältämän meno-tulon-kohdalle

-periaatteen mukaista.

Huoneistojen vuokrauksessa käytettävän rakennuksen hankintamenosta tuloja kertyy yleensä pääasiassa vuokratulojen muodossa. Aravavuokratalojen uuden lainajärjestelmän puitteissa vuokratalon rakentamista ja hankkimista sekä peruskorjausta varten myönnettävän valtion lainan suuruus voi nousta 95 prosenttiin vahvistetusta hankinta-arvosta tai hyväksytyistä kustannuksista. Aravavuokratalon lainarahoitetusta osasta kertyy rakennuksen hankinta- tai perusparannusmenoja vastaavia tuloja periaatteessa niinä tilikausina, joilta perittävää vuokraa määrättäessä huomioon otettavaan vuosimaksuun sisältyy rakennuksen hankinta- tai perusparannusmenon rahoittamiseksi otetun lainan lyhennystä. Uuden lainajärjestelmän puitteissa nämä tilikaudet voivat käytännössä muun muassa inflaation nopeudesta riippuen ajoittua jopa yli 30 vuoden päähän rakennuksen hankinnasta tai perusparannuksesta, kun yhtenäislainajärjestelmän perusteissa edellytetään, että vuosimaksusta on ennen lainan lyhennystä suoritettava lainan korkoa, jota yli

1 %:n inflaation vallitessa joudutaan tietyn ajan rahoittamaan myös lainan lisäyksellä.

Ottaen huomioon, että tulonodotuksiin liittyy sitä suurempi epävarmuus, mitä pitemmälle tulevaisuuteen niitä joudutaan ennakoimaan, ei käyttöomaisuusrakennuksen poistojen tekemättä jättämistä useiden vuosien tai peräti vuosikymmenien ajan yleensä voida pitää hyvän kirjanpitotavan sisältämän varovaisuuden periaatteen mukaisena. Myös pyrkimys suunnitelmallisuuteen hyvän kirjanpitotavan sisältämän menettelytapojen soveltamisen jatkuvuuden periaatteen mukaisesti puoltaa poistojen jatkuvaa tekemistä käyttöomaisuusrakennuksen taloudellisena pitoaikana laadittavissa tilinpäätöksissä. Aravajärjestelmän erityispiirteet, joihin hakemuksessa on viitattu, ovat omiaan varmistamaan vuokratulojen kertymistä myös aravavuokratalon poistojen kattamiseen aravalainan kokonaislaina-ajan puitteissa aravarakennusten kokemusperäiset taloudelliset pitoajat huomioon ottaen. Tästä huolimatta ei aravavuokratalonakaan käytettävän rakennuksen poistojen tekemättä jättämistä uuden lainajärjestelmän puitteissa kymmentä vuotta pitempää

aikaa voida pitää hyvän kirjanpitotavan mukaisena. Mikäli rakennuksen hankinta- ja perusparannusmenot aktivoidaan ja kirjataan aravalainan lyhennysten tahdissa edellä mainittua nopeammin kuluiksi, poistomenettely on hyvän kirjanpitotavan mukainen edellyttäen, että hankinta- ja perusparannusmenot kirjataan kokonaisuudessaan poistoina kuluiksi rakennuksen taloudellisena pitoaikana.

Kirjanpitolautakunnan lausunto

Hakemuksessa tarkoitetut vieraan pääoman korot, joiden maksun lykkääminen liittämällä niitä vastaava määrä lainapääomaan perustuu asuntotuotantolakiin (1185/90) ja vuokratalolainojen lainaehtojen muuttamisesta annettuun lakiin (1186/90), voidaan aravavuokratalon omistajan tilinpäätöksessä aktivoida enintään kahden vuoden ajalta.

Aravalainan aktivoidut korot vähennetään korkokuluina niitä vastaavan lainanlisäyksen maksamiseksi myöhemmin kertyvistä vuokratuotoista. Aktivoidut vieraan pääoman korot esitetään taseen vastaavaa-puolen kohdassa Arvostuserät.

Aravavuokratalona käytettävän rakennuksen hankinta- ja perusparannusmenojen poistot voidaan kirjata hankinnan tai perusparannuksen rahoittamiseksi otetun aravalainan lyhennyksiä vastaavien, hakemuksessa tarkoitettuun vuosimaksuun sisältyvien määrien mukaisesti edellyttäen, että hankinta- ja perusparannusmenoja aktivoidaan poistoja tekemättä enintään kymmenen vuoden ajan, sekä edellyttäen, että hankinta- ja perusparannusmenot kirjataan kokonaisuudessaan poistoina kuluiksi rakennuksen vaikutusaikana.